Matkakuvia Brasiliasta v. 2002

virkattu mekko ja neulottu myssy

neuleita

Tämän mekon ja myssyn olen virkannut Amandalle

Lokakuu on yhtä juhlaa

Niin, palaan vuoteen 2004! Kun muutimme itäiseen Suomeen, niin heti tuntui,että olen tullut kotiin. Maisemat olivat niin kauniita. Olimme olleet jo neljä vuotta yhdessä ja nyt se tapahtui! Mieheni kosi minua! Ja heti ensimmäisenä arkipäivänä kiiruhdimme ostamaan kihlat ja se vasta olikin juhlaa. Laitoimme itsemme fiineiksi ja nauhoitimme ja siinä mieheni antoi minulle sormuksen ja minä hänelle. Me asuimme niin kaukana, että saimme viettää kihlajaisiamme aivan rauhassa kaksistaan tai vain neljä rakkainta oli kanssamme eli siis karvakuonomme.
Koristelimme tikapuut ja pihapuun oksat punaisilla ruusubegonioilla, jotka olivat näyttäviä ja kauniita. Ja siitä se elämä lähti eteenpäin taas kulkemaan yhdessä. Soittelimme yhdessä paljon ja nautimme hyvästä elämästämme karvakuonojemme kanssa. Hääpäivän päätimme myös samalla hetkellä ja se oli kolmen viikon päästä lokakuussa. Mutta siitä sitten toisella kertaa. Eilen siis vietimme 4 vuotis kihlajaisiamme ja 8 vuoden yhdessäoloamme, joten siinä on juhlaa kerrakseen.
Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa viikkoa!

Ruusujen aikaa

Punaisia ruusubegonioita tikapuissa 2004
Ruusubegonioita lokakuussa 2004

Uusi elämä

Tänään on lokakuun toinen päivä ja eilinen olikin yhtä juhlaa. Mutta ennenkuin kerron miksi eilen oli yhtä juhlaa, niin kerron hieman lisää elämästäni.
Muutimme siis pohjoisesta hiirien ja käärmeiden valtakunnasta pois etelämmäksi. Siellä vietimme myös monta ihanaa hetkeä, vaikkakin sappi-ja tyräleikkaukset haittasivat onnellista elämää jälkiseurauksineen. Silloin päätin, että ikinä en enää mene mihinkään leikkaukseen. Mutta se siitä!
Saimme hyvän talon ja pihakin oli kaunis. Ylläolevan kukkien kauneutta riitti moniin amppeleihin.
Mutta sitten tuli kutsu itäiseen Suomeen ja siellä vietimme myös onnellisia aikoja.
Kuvia laitan seuraavaan kirjoitukseeni.

Talvista kauneutta

Talvinen auringonnousu

Todellista taidetta

Lokakuu on yhtä juhlaa, on ilo olla ihminen

Tänään on lokakuun ensimmäinen päivä 2008! Aamu aukeni pilvisenä ja luvattu on sadetta seuraavat viisi päivää, joten aika hämärää on jo aamusta asti. Mutta mitä tämä päivä merkitsee minulle? Tämä lokakuun 1. päivä on hyvin tärkeä päivä minulle. Ensinnäkin kaikki tapahtui jo kahdeksan vuotta sitten. Me olemme nimittäin tavanneet mieheni kanssa ensimmäisen kerran juuri tuolloin ja siksi tämä päivä on minulle erityisen tärkeä. Miten me olemme tavanneet? No, tottakai tietokoneen kautta ensin saimme yhteyden ja huomasimme, että meillä oli niin paljon samoja asioita, joista pidimme. Molemmat olimme äitiemme omaishoitajia ja pidimme eläimistä ja musiikista ja totesimme, että olemme muutenkin hyvin samanlaisia. No, ensimmäinen päivä tapaamisestamme meni tosi hyvin ja olimme heti kuin vanhat ystävät. Laitoimme ruokaa yhdessä ja kävimme koirien kanssa lenkillä ja juttelimme ja katselimme valokuvia. Mutta sitten tuli taas aika mieheni lähteä pohjoiseen, koska oli pohjoisen poikia ja lentokoneellahan sinne pääsi. Mutta yhteys jatkui puhelimitse ja sähköpostitse ja taas tuli seuraava viikonloppu, jolloin hän pääsi luoksemme. Ja koska olin oman äitini omaishoitaja tuolloin, niin mieheni auttoi minua myös hänen hoidossa.
Mutta pian olikin joulu ja äitini voimat vähenivät. Lääkäri ilmoitti minulle, että äiti ei enää jaksa elää, joten minä voisin mennä pohjoiseen viettämään yhteistä joulua. Ja niin teinkin! Matka pohjoiseen kesti liki 7 tuntia, mutta yhdellä paussilla me selvisimme. Ja pian saavuimme uuteen kotiimme, jossa huokui heti oven avattuamme lämpö ja rakkaus. Siellä sitten elelimme tavallista kotielämää ja joka oli aivan ihanaa.
Mutta sitten on muuttoja ollut ja saimme maaseudulta maatalon pihapiirin, jossa viihdyimme oikein hyvin ja koirilla, joita oli silloin neljä, oli todellakin hauskaa juoksennella vapaudessa. Mutta sitten siellä ilmeni, että kun syksy lähestyi, niin hiiriä alkoi vilistä niin sisällä kuin seinien välissäkin ja pihapiirissa näimme monia käärmeitä. Siispä oli aika kasata tavarat ja lähteä paikkaan, jossa näitä hirvityksiä ei olisi.
Mutta tästä eteenpäin jatkan sitten taas toisena päivänä.
Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa lokakuun alkua!

Hyvää syyskuun viimeistä päivää 2008

Syyskuu vaihtuu pian

Tänään aamu aukeni ensin pilvisenä, mutta myöhemmin pilvet ovat leijailleet pois ja aukaisseet tien auringollekin. On oikein kaunis syyskuun lopun päivä eikä paljon edes tuule.
Nyt meillä on jo uudenuutukaiset lasit molemmilla ja hyvin näkee näillä laseilla. Muuten on aika mennyt oikein hyvin täällä Onnenpesässä. Mutta kaipaamme silti kovin Brasilian aurinkoon ja lämpöön. Mutta kaikki aikanaan!
Käsityörintamalla on tapahtunut jo aika paljon, sillä olen saanut villatakkiani neulottua jo niin paljon, että olen tehnyt takakappaleeseen jo kaula-aukonkin ja sitten se kappale on valmis. Vielä sitten etukappaleet ja niin takki on valmis. Aikamoinen urakka on ollut, mutta hyvinhän se on mennyt, kun on paksu hyvä lanka ja hyvät ohjeet, joiden mukaan tekee.
Olemme myös soitelleet ja soitimmekin taas pitkälti toista tuntia, joten toki se otti hartioihinkin, mutta pianhan ne hartiat taas paranee, kun pitää jonkun päivän paussia.
Painoa olen saanut erittäin hyvin alas ja pelkällä ruokavaliolla, josta en todellakaan ole lipsunut yhtään. Mutta taitaa tämä lokakuu olla juhlien aikaa, joten hieman voi kyllä kakkuakin syödä. Mutta tyytyväinen olen painooni, vaikkakin vielä pitää saada pois, mutta tämäkin on jo ilouutinen. Ja tunteehan sen vaatteistakin, kun alkaa kaikki vaatteet olla jo niin isoja, että ei paljon kehtaa päälle laittaa. No, uusi Cellbesin lehti tulikin juuri sopivasti ja siellä on tosi paljon kivoja vaatteita.
Mutta nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa ja aurinkoista syyskuun loppua ja pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne!

Auringonlaskua

Auringonlaskua Brasiliassa vuonna 2002

Luonnonkauneutta

Tällä viikolla on tapahtunut niin järkyttävä asia, että siltä ei voi ummistaa silmiään varmaan kukaan. Itse järkytyin, kun luin netistä, että jälleen on koulusurma tapahtunut. Vajaa vuosi sitten oli Jokelassa koululainen ampunut oppilaita ja henkilökuntaa. Ja nyt sama toistui ja tämä ampuja ampui luokkatovereitaan ja tenttiä valvovan opettajan ja viimeiseksi itsensä. Mutta mikä on se syy, joka saa nuoret ihmiset tappamaan silmittömästi toisiaan ja itsensä? Olen todellakin järkyttynyt kaikkien puolesta, vaikka en heitä ketään henkilökohtaisesti edes tunne. Nyt etsitään syyllistä? Ja tietenkin ampujan omasta perheestä? Minusta se on väärin! Olen sydämestäni pahoillani tämän ampujan perheen puolesta myös kuten kaikkien uhrien omaisten, sillä tällainen tapaus ei unohdu varmasti koskaan. Mutta elämä jatkuu ja on jatkuttava, vaikka tuntuisi kuinka raskaalta nousta aamulla ylös. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta minä ainakin toivon, että tällainen ei enää toistuisi missään päin maailmassa.
Mutta nyt on syyskuun loppua ja vaahterat, haavat ja lehmuksetkin vaihtavat väriään ja toiset ovat puna-oransseja ja toiset keltaisia. Koivuissa on keltaisia lehtiä ja paljon on karissut jo maahankin. Siispä tänne Pohjolaan saapuu pian kylmä talvi myrskyineen ja pakkasineen ja lumituiskuineen. Voi, miten kaipaankaan Brasilian aurinkoon ja lämpöön!
Tänään saimme molemmat uudet, upeat lasit, joten nyt näkee maailmankin erilaisena ja erottuu puiden lehdetkin paremmin kuin ennen.
Me olemme hyvin viihtyneet täällä Onnenpesässä ja niin on karvakuonotkin, jotka on juuri trimmattuja.
Olen kutonut itselleni pitsisukkia ja samalla villatakkia, joten menen nyt jatkamaan ja toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa syksyn jatkoa ja ihailkaa luontoa, joka hehkuu värikylläisyydessään.

Unelma ja Justina

Tässä minä itse ja minun mussukkani, juuri trimmatut, kuten itsekin, siis Justina ja Unelma

Kissojen ja koirien elämää

Cindymme, joka menehtyi 14.1.2006 syötyään myrkkymarkkaroita, joita joku ihminen oli tehnyt ja heitellyt lenkkipolulle

Rosalinda, Justina ja Unelma; Rosalinda menehtyi tulehduksiin 26.9.2007
Minni emo 6 pienokaisensa kera

Kuvia käsitöistäni

Käsitöitäni

Tänään aamu aukeni pilvisenä, mutta myöhemmin sitten aurinkokin yritti paistaa ja pienoinen tuulikin kävi, joten veimme pyykit ulos ja toinen koneellinen pesee vielä lisää pyykkiä. Nyt on tosi hieno syksyinen päivä.
Laitan tähän nyt käsitöitäni, joita olen kesän mittaan tehnyt.
Harmi vaan, että ne kaikki kuvat menevät tämän kirjoituksen yläpuolelle.
Tällä kertaa toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa sunnuntaita!

Hyvää syksyn jatkoa kaikille

Iloista syksyä kaikille!

Hyvää syksyn jatkoa

Hyvää syksyä

Kauniita kuvia

Itsetehtyjä kuvia

Tässä on nyt itsetehtyjä tauluja/kortteja, siis tietokoneella.

Ja tässä lisää...

Uusia tekeleitäni

Laitanpa tännekin uusia tekeleitäni, joita olen tehnyt.

Hymyä huuleen!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää tulevaa viikonloppua ja hymyä huuleen!

Onnenpesä

On pitkä aika eli kuukausi, kun olen tännekin viimeksi kirjoittanut, mutta koneeni on ollut huollossa ja sitten oli vielä muutto parisen viikkoa sitten, joten touhua on riittänyt. Ilma on ollut sateista ja koleaa eli syksy on tullut raikkaine säineen, joten sää kylmenee ja tulee talvi ja sitten taas uusi kevät ja kesä. Niin ne vuodenajat täällä Pohjolassa vaihtuvat ja jokainen vuodenaika on minusta tosi kaunis ja odotan aina innolla sen vaihtumista. Syksy kutsuu käsitöiden pariin illan viilentyessä ja pimentyessä. Silloin on kiva käpertyä hyvään nojatuoliini ja kutoa vaikka sukkia, jos ei muuta keksi, sillä sukkiahan tarvitaan aina.
Karvakuonot ovat sopeutuneet erittäin hyvin tänne uuteen Onnenpesäämme ja tästä on helppoa lähteä ulos lenkillekin, kun tämä on rivitalo.
Oloni on ollut aika hyvä ja kiitos siitä monien lääkkeiden poistaminen. Laihduttaminen toki otti hieman voimilleni, mutta nyt en laske hiilareita enää,sillä pitää syödä proteiiniakin, joka jäi minulta liian vähälle.
Mutta nyt ei tämän enempää tällä kertaa. Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää illan jatkoa ja laittakaahan kommenttejakin minulle!

Elämän viisautta

Enpä ole aikoihin tännekään kirjoittanut ja syynä on ollut, että tällä hetkellä minulla on vain tämä läppäri enkä tykkää sillä kirjoitella. Mutta viikon kuluttua minulla on jo oma koneeni, niin sitten taas kirjoitan. Minun koneeni on nimittäin huollossa ja saan sen siis alkavalla viikolla täysin uudistettuna mukana mm. Linux. Minun sormeni jo syyhyävät tutustua Linuxiin, joten uskonpa, että Linuxin käyttö tulee tutuksi minulle tuota pikaa. Yritin laittaa tännekin kuvan Picasan kautta, mutta koska se ei onnistunut, niin laitan sen näin käsipelillä. Toivotan samalla oikein hyvää kesää kaikille lukijoilleni!

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja antamisen ilo on suurempi kuin ottamisen ilo. Minulla on ainakin olo kuin linnun höyhenen, kun sain annettua serkulleni 15 kiloa lankoja ja hän oli niistä niin onnellinen. Mutta nyt on taas juhlia vietetty roppakaupalla ja maailmassa on tapahtunut paljon ikäviäkin asioita. Luonnonmullistukset ovat niitä, joihin ei kukaan osaa varautua ja hätä on suuri, kun tulee maanjäristys tai hyökyaalto, joka vie mennessään monen ihmisen kodin sekä läheisiä ja perheitä. Lapset jäävät orvoiksi ja ruokaa ja vettä ei ole. Onneksi maailmassa on järjestöjä, jotka auttavat juuri hätään joutuneita ja vievät heille ruokaa ja juomaa ja järjestävät väliaikaisia asuinpaikkoja. Mutta kyllä kestää kauan ennenkuin ihminen tajuaa, mitä tapahtui ja miten tästä tarpotaan eteenpäin. Mutta elämä jatkuu aina heillä, jotka ovat kaikesta säästyneet ja vaikka vammaisinakin, niin elämän liekki kuitenkin lepattaa.

Mikäli haluat lukea toista blogiani, niin osoite on:

http://paivatyhteenliittyy.blogspot.com

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ 11.5.2008

Huomenna vietetään äitienpäivää! Onnea kaikille äideille unohtamatta tietenkään eläinäitejä, sillä äitejähän hekin ovat.

HAUSKAA VAPPUA!

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE 2008!

Tänään on jo vapun aatto ja toreilla on ilmapallojen myyjiä ja kaikkea muutakin siellä myydään. Ihmisiä on paljon liikkeellä ja lapset ovat innoissaan ilmapalloista, sillä jokaisella pitää vappuna olla ilmapallo. Me olemme soitelleet yhdessä mieheni kanssa ja hauskaa riittää meillä aina. Nauru pidentää ikää, kuten sanotaan ja toivotaan, että se pitää myös meidän kohdalla paikkansa. Joimme lattee nessut parvekkeellamme ja ajatukseni lensivät taas kauas lämpimään Brasiliaan ja kuvittelin, että istumme palmujen alla ja nautimme lattee nessusta ja kuuntelemme monien erilaisten lintujen laulua ja kukkokin siellä jossain kiekuu.
Mutta nyt toivotan lukijoilleni oikein mukavaa vappua 2008!

Vuosi vierähtänyt

Nyt on jo vuosi vierähtänyt, kun tänne ensi kerran kirjoitin. Haluankin kiittää teitä kaikkia, jotka olette käyneet lukemassa blogejani. Paljon on vuodessa ehtinyt tapahtua ja paljon vielä tapahtuu tulevaisuudessa. Nyt on tullut jo kesä ja lämmintä on jo +17 astetta ja linnut visertävät jo niin ahkerasti. Olen ollut parvekkeellamme ja siellä oli tänään jo yli +25 astetta, joten hyvin tarkeni istuskella siellä ja kutoa sukkia. On tainnut vierähtää myös aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitin, joten nyt on taas aika kirjoitella kuulumisia tänne. Ikävä onnettomuus sattui Espanjassa, jossa kuoli myös suomalaisia. Se ei koskenut minua, mutta se kosketti minua syvältä sydämestä. Mutta elämä jatkuu, vaikka se on varmasti vaikeaa niillä, jotka olivat uhreja ja niillä jotka menettivät läheisensä. Tällaisista asioista on hyvin vaikeaa toipua ja ainakin se vie pitkän ajan, mutta ei varmasti unohdu koskaan.
Leijonamissit voivat hyvin ja kävivät tänään jo ihmettelemässä joen rannassa veden rajassa ilmeisestikin laineita, jotka loiskivat rantaan. Joen rannassa on mukavampi kävellä kuin asfaltilla ja tuoksu on aivan mahtava sekä veden tuoksu että kasvien tuoksu.
Mutta nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne ja kiitokset vielä kerran, että olette jaksaneet lukea blogejani!

Onni on elämänasenne

Tänään on taas lauantai ja ilma on kirkas ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöä on jo +7 astetta. Muuttolintuja on jo palaillut tänne Pohjolaan viettämään kesäänsä ja rakentamaan pesäänsä. Lintujen laulua alkaa olla jo monenlaista. Mutta mikään ei vedä vertoja sille, mitä on Brasiliassa. Siellä on satoja eri lintulajeja ja laulukin on niin kaunista.

Nyt on täällä alkanut jo siitepölyaika ja sen ainakin minä tunnen sekä nenässäni että silmissäni kuin myös hengityksessäni, joten astmalääke on nyt ahkerassa käytössä eikä mieleni tee mennä ulos. Mutta täytyy vaan nyt tällä kertaa kestää nämäkin ajat, sillä vielä koittaa aika, jolloin minun ei tarvitse kärsiä siitepölyistä ja siitä minä nautin.

Nyt laitan tähän toisen blogini linkin, sillä pidän sen aina ajan tasalla ja tänne kirjoitan vain joskus.

http://paivatyhteenliittyy.blogspot.com

Elä unelmaasi!

Taas on uusi aamu auennut tänne Pohjolaankin. Toisella puolella maapalloa vielä nukutaan ja Brasiliassahan he ovat 6 tuntia peräti jäljessä meidän kesäaikana. Mutta kun sinne menemme, niin siellä sitten uppoudumme heidän joukkoonsa ja elämme maassa maan tavalla. Ajattelimme käydä myös katsomassa suomalaisten perustamaa Penedon-kylää, jonne lähti paljon ihmisiä hyvän elämän toivossa. Heitä palasi osa kuitenkin takaisin Suomeen ja osa jäi sinne ja voi nykyään hyvin. Penedossa on oikein suomalaiskylä ja siellä on kauniita puutaloja ja joulupukkikin on lasten suosikki Brasiliassakin. Sinne kaipaus jatkuu, kunnes olemme siellä.

Mutta sitä ennen minun täytyy saada itseni parempaan kuntoon, jotta jaksaisin matkustaa 13-14 tuntia lentokoneessa toki siellä on välilaskukin välillä ja saa käydä syömässä ja jalotella. Mutta toki se tulee olemaan aika raskas matka ja siksi minun täytyy saada painoani pois aika paljon. Brasiliassa on ilmasto myös hyvin terveellistä, koska siellä ei ole näitä siitepölyaikoja, mitä täällä Suomessa on maaliskuusta elokuun loppuun, kuten minullakin on vaikeata. Siellä on myös maitotuotteet valmistettu eri tavalla kuin täällä ja siellä ei ole kalliita laktoosittomia tuotteita ja ei laktoosittomia tuotteita, vaan siellä voi käyttää maitotuotteita aivan vapaasti. Tosin heillä on erilaiset ruokatottumukset siellä kuin meillä täällä, mutta paljon terveellisemmät ja sehän on hyvä asia.

Mutta nyt tähän päivään ja takaisin tänne Pohjolaan, jonne kesä tekee tuloaan hitaasti mutta varmasti.

Muistoja, muistoja

Onpa jälleen vierähtänyt pitkä aika, kun olen viimeksi tänne blogiini kirjoittanut. Mutta päivät menevät niin nopeasti, että ei meinaa perässä pysyä. Nyt mieleeni tulee aika tuo onnellinen, vaikka ei tässäkään ajassa mitään muutosta ole tullut huonompaan suuntaan. Ainahan sitä voi miettiä ja muistella vanhoja hyviä aikoja, kuten sanotaan. Ja toki mieluummin muistelee hyviä ja onnellisia aikajoa kuin ikäviä aikoja, joita niitäkin varmasti jokaisella meillä on ollut elämässämme. Mutta sitten on myös niitä huippuhyviä aikoja, jotka palautuvat mieliimme aina silloin tällöin. Minulla on hyvin paljon muistoja, sekä hyviä että ikäviä, mutta mieluummin kerron niistä hyvistä ajoista. Minulla on aina ollut hyvä ja turvallinen koti. Kävin koulun ja menin töihin ja menin naimisiin ja sain ensimmäinen lapseni. Se oli myös ihanaa aikaa, joskin siihen liittyy myös ikäviä hetkiä. Mutta sitten joitakin vuosia myöhemmin sain kaksoset, joka teki minut ikionnelliseksi. Olin ensin saanut seurata ensimmäisen lapseni kehitystä ja nyt sain seurata kahta yhdellä kertaa ja se, jos mikä, on todellakin mielenkiintoista. Mutta ne ajat ovat jo takanapäin ja lapseni ovat jo aikuisia ja vanhimmalla lapsellani on jo omia lapsiakin tepsuttelemassa. Näin on aikaa vierähtänyt ja aina palaa kuitenkin mieleeni ne ajat, kun lapseni olivat vielä pieniä. Nyt on todellakin mukavaa seurata heitä omissa oloissaan, kun he ovat jo aikuisia. No, meillä vanhoilla on myös omat suunnitelmamme, joten meille tulee muutaman vuoden kuluttua erittäin suuri elämänmuutos, kun aiomme muuttaa Brasiliaan pitkäaikaisten ystäviemme luokse, joihin olemme pitäneet yhteyttä jo 46 vuotta. Siellä tulee olemaan myös ihanaa ellei ihaninta aikaa, kun saamme vain nauttia kaikesta ja varsinkin siitä ikuisesta lämmöstä, mitä siellä on. Meitä odottaa siellä jo oma koti puutarhoineen ja uima-altaineen ja hyvine ystävineen. Mitäpä ihminen voisi enää muuta toivoa!

Mietelmiä tänään

Enpä ole tänne blogiini kirjoittanut taas pitkiin aikoihin, mutta olenkin aloittanut jo uuden blogini, jonka osoitteen laitan tänne.
Mutta tänään on hyvin sumuinen ja harmaa ja kostea päivä. Tällöin ajatukseni lentävät Brasiliaan, meidän unelmien maahan, jossa meitä hyvät ystävät jo odottavat saapuvaksi sinne. Sinne mieleni halajaa ja sinne vielä jonain päivänä lennämme. Mutta ajattelimme ensin olla 6 kuukautta, mutta jälleen mielemme vaihtuivat ja aiommekin olla vain 3 kuukautta, koska sitten on jo kiire kotiin ja pakkaamaan suurta elämänmuutostamme varten. Mutta se päivä on vielä edessäpäin ja toivottavasti saamme olla terveinä vielä pitkän ajan ja monet vuodet. Siellä aavan meren tuolla puolen on sitä rauhaa ja rakkautta joka puolella, joten sellainen elämä antaa paljon voimia.
Mutta nyt yritän laittaa tähän uuden blogini linkin:
http://paivatyhteenliittyy.blogspot.com