Tänään on keskiviikko ja 11. päivä elokuuta. Aurinko on paistanut koko päivän, mutta onneksi hellettä ei ole tällä kertaa ja mittarimme näyttää asteita olevan +21. Taivas on sininen ja lähes pilvetön, mutta joitakin pieniä pumpulipilviä siellä sinisellä kannella seilailee.
Tulin äsken juuri rakkaan tyttäreni luota ja kuvasin hänen hienoja aikaansaannoksiaan. Siispä esittelen teille hänen tekemiään töitä:
Tässäpä hänen neulomiaan kissoja...
Ja tässä on hänen tekemänsä kaunis kutsu-kortti sekä hernekeittopurkista tuunaamansa vaikkapa kynäpurkki, tai sukkapuikkojakin voi pitää siinä.
Mutta nyt toivotan teille kaikille täällä vierailijoille, mistä päin maailmaa tahansa olettekin, oikein leppoisaa ja mukavaa illan jatkoa! Welcome again!
Tänään on tiistai ja 10. päivä elokuuta. Aamu aukeni korviini kantautuvalla sateen ropinalla. Ja sadetta on riittänyt vieläkin pitäen kuitenkin jonkinlaisen paussin aina välillä. Asteita on +19, joten se olisi aivan sopivaa minulle.
Kaikenlaista on ehtinyt tapahtua meille, kuten suru-uutiseni onkin jo teille kertonut. Rakkaamme Justina ja Unelma nukkuivat luotamme pois 5.7.2010 12 vuoden ja 7 kuukauden ikäisinä. Kaipaamme heitä ikuisesti.
Me elelemme nyt siis kaksistaan täällä Unelmakotimme yläilmoissa. Koti on todellakin tyhjä, mutta päivä kerrallaan menemme eteenpäin. Heinäkuussa olimme myös 8 päivän reissulla Haapsalun terveyshoitolassa, jossa viihdyimme erinomaisesti ja menemme sinne uudelleen vielä syksymmällä. Nyt siis meillä on mahdollisuus matkustella, minne vain kulloinkin mieli halajaa. Mitään kotieläimiä emme siis enää voi ottaa, koska olemme jo sen ikäisiä, että koskaan ei tiedä, milloin on viimeinen päivä elämäämme.
Mutta äsken nappasin kuvia nukeistani, joiden joukkoon on liittynyt myös muutama uusikin nukkeni Haapsalusta ostettuna.
Tässä on siis Haapsalusta ostamani Eevamaria ja Maija hänen seuranaan
...ja tässä on vauvanukkeni, joista uusin on vaaleanpunaisessa, vielä keskeneräisessä mekossaan oleva Emilia, myös Haapsalusta ostettu
.
..ja tässä istuvat pikkunuken kanssa noin 60 vuotiaat Irma ja Riitta..
Muut nukkeni on yksittäin kuvattuja ja ovat nähtävillä blogissani:
http://murunmutinat.blogspot.com
Ja tässä vielä kuva kirjahyllystämme, jonka päällä lepäävät kaikki neljä rakkaintamme uurnissaan eli Cindy, Rosalinda, Justina ja Unelma. He ovat aina kanssamme.
Täällä he lepäävät enkeleiden keskellä ja ovat aina luonamme.
Nyt toivotan teille kaikille, rakkaat lukijani, oikein mukavaa tiistaipäivän jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Tänään on perjantai ja 6. päivä elokuuta. Aurinko on paistanut ja myrskykin on jo laantunut ja asteitakin on vielä +23, joten lämmintä riittää.
Tänään oli oikein kiva ja virkeä päivä. Olimme kaikki hieman shoppailemassa ja hoitamassa asioita juhlaamme varten. Ensin ostimme ruokaostokset ja sitten siirryimme kello-ja kultaliikkeen puolelle, jossa sain uudet reiät korviini ja myös kauniit punaiset hoitokorvikset. Näitä pidän parisen viikkoa ja hoidan niin, jotta ei tule tulehduksia. Sitten saan vaihtaa oikeat korvikseni juhlaa varten.
Sitten siirryimme kukkakaupan puolelle ja suunnittelimme ja varasimme ja tilasimme todellakin niin hirviän kauniin morsiuskimpun, jotta...ja siis vaaleanpunaista ja valkeaa se olla pittää.
Nyt on päivä siirtynyt jo iltaan ja sain vihdoinkin innolla odottamani paketin Cellbesiltä. Rakkaani lähti sitä noutamaan ja pian pääsen sovittelemaan uusia vaatteitani.
Nyt toivotan teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein mukavaa illan jatkoa ja nauttikaa jokaisesta hetkestä ja pienistäkin asioista!
Tänään on tasan 1 kuukausi, kun rakkaat ystävämme Justina ja Unelma poistuivat keskuudestamme. Heillä on nyt hyvä olla, mutta meillä on kova ikävä ja he ovat joka hetki mielessäni. Vaikealta tuntuu 12 vuoden 7 kuukauden jälkeen olla ilman ilopillereitämme. Mutta me etenemme nyt päivä kerrallaan ja nyt pystyn jo kirjoittamaan tänne ja laittamaan heistä valokuviakin. Kiitos teille, rakkaat Justina ja Unelma, että saitte olla pitkän elämän kanssamme!
Siskokset Justina ja Unelma aina yhdessä
Unelma 4.7.2010
Justina 4.7.2010
Tässä jälleen yhdessä Justina ja Unelma
Näiden kuvien myötä, toivotan teille kaikille, rakkaat ystävät, oikein leppoisaa illan jatkoa!
Tänään on torstai ja torstaihan on toivoa täynnä. Tänään on 5. päivä elokuuta ja aurinko paistaa vaaleiden pilvien lomitse. Asteita on +19.
Nyt yritän palata takaisin tähän vanhimpaan blogiini, jota olen pitänyt jo yli 3 vuotta.
Olen todellakin pahoillani, että ne kuvat, jotka olen joskus tunteella laittanut tänne, niin ne on viety pois ja uudet, kirjoitukseen sopimattomat kuvat pyörivät jatkuvasti. Mutta minä en voi niihin vaikuttaa, vaan yritän nyt kaikesta huolimatta jatkaa tätä blogiani ainakin, joka on minulle hyvin rakas.
Siispä, tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat kurkistamaan tänne hieman uusittuun blogiini.
Me olemme siis menettäneet viimeiset rakkaamme eli Justinan ja Unelman 5.7.2010 eli kuukausi sitten. Ja joka päivä on vaikeata, mutta eteenpäin menemme. Enpä ole pystynyt aiemmin kirjoittamaan, sillä kyyneleet virtaavat tälläkin hetkellä poskilleni, koska minulla on heitä niin ikävä. Mutta heillä on nyt hyvä olla. Heillä ei ole tuskia enää. Laitan tähän kuvia heistä.
Unelma ennen trimmausta
Justina ennen trimmausta
Ja Justina...
...ja Unelma...
Laitan lisää kuvia heistä taas myöhemmin. Toivotan teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa!
Unelma, Cindy, Justina ja Rosalinda ovat nyt nukkuneet pois, mutta säilyvät sydämissämme ikuisesti. Rakastan teitä kaikkia!
Tänään on tiistai ja 3. päivä elokuuta. Ulkona paistaa aurinko, vaikka pilviäkin on taivaalla aika paljon, mutta onneksi ne ovat valkoisia pilviä. Asteita on nyt +20 eli oikein miellyttävä ulkoilusää.
Paljon on tapahtunut tällä aikaa, kun tämän vanhimman blogini lopetin tai ajattelin pitää hieman paussia. Mutta niistä tapahtumista kerron sitten joskus myöhemmin ja nyt yritän vain tehdä paluuta tänne blogien pariin.
Enpä tässä enempää turise, vaan toivottelen teille kaikille oikein mukavaa elokuun alkua ja pitäkäähän itsestänne huolta!
Ilmoitan teille täten, että nämä kuvat, joita täällä pyörii blogissani nyt, niin minä en ole niitä tänne laittanut. Minun laittamani kuvat ovat hävinneet ja muita kuvia on tullut tilalle. Olen todellakin pahoillani!
I want to inform you that these images which are running here in my blog, so I have not put them here. Those images that I have put here , so they have disappear. I am really sorry!
Kiitos teille kaikille, jotka olette ilahduttaneet minua näiden 3 vuoden aikana käynneillänne ja ihanilla kommenteillanne.
Nyt on tullut aika siirtyä lepohon.
Siispä sanon teille:
KIITOS, RAKKAAT YSTÄVÄT ILAHDUTTAVISTA KOMMENTEISTANNE! MUISTAN TEITÄ AINA!
Tänään on lauantai ja 8. päivä toukokuuta. Sää on aika kolea ja aurinkokin on kiiruhtanut pilviverhon taakse. Mutta huomenna on kaikkien äitien juhlapäivä.
Minulla ei ole enää äitiä täällä luonani, mutta hän on aina sydämessäni ja samoin on isäni.
Voi, oma, rakas äitini, miten paljon sinua kaipaankaan ja olen kaivannut nämä 10 vuotta. Olisit pian täyttänyt jo 91 vuotta.
Sain sinulta niin paljon: sain suuret silmät, jotka näkevät Jumalan kauniin luonnon, sain korvat, joilla kuulen lintujen laulua, sain kädet, joilla voin halata lapsiani ja sain jalat, joilla voin kävellä. Sain myös paljon kauniita asioita elämäni tielle, joita nyt annan omille lapsilleni ja sinun lapsenlapsillesi.
Saimme viettää niin monen monta onnellista vuotta yhdessä. Ikävä vaan, että menetimme isän liian aikaisin, 57 vuotiaana, jolloin minä olin vasta 24 vuotias. Olisin halunnut nähdä sinun ja isän vanhenevan siinä yhdessä ja köpöttelevän käsi kädessä, kuten minä saan nyt tehdä oman rakkaan mieheni kanssa.
Miten paljon sinä, Äiti, kaipasitkaan isää, jonka kanssa sait olla 35 ihanaa ja onnellista vuotta. Mutta isä otettiin pois liian varhain, kun hänelle tuli aivoverenvuoto eikä siihen aikaan voitu häntä pelastaa. Mutta minä pidin sinusta huolta 30 vuotta. Minusta tuli äiti kolmelle ihanalle lapselleni ja sinusta tuli heille mummo. Sait myös kokea isomummon onnellisuuden joitakin vuosia. Olit aina niin ihana ja sydämellinen ja autoit aina kaikessa. Voi, miten kaipaankaan sinua, rakas Äitini!
Sait kuitenkin nähdä vielä rakkaan mieheni ja tiesit, että sinun rukouksesi oli kuultu, koska minun ei tarvinnut jäädä yksin. Toivoin silloin, että voisimme elää vielä pitkään kaikki yhdessä, mutta sinut otettiin pois jouluna, kun olisit kahden viikon kuluttua täyttänyt kunnioitettavat 91 vuotta. Se oli pitkä ikä se! Olit ehtinyt nähdä paljon, sotaa kuin myös rakkautta.
Sota-aika ei ollut helppoa, mutta sinä selvisit siitäkin vaikeasta ajasta. Olet aina sydämessäni!
Nyt minä vanhenen ja köpöttelen rakkaan mieheni kanssa ja näiden mussukoittemme kanssa täällä kodissamme. Minä en pysty pitkiä matkoja kävelemään, kuten sinä pystyit minun iässäni. Mutta silti olen onnellinen rakkaani kanssa, hyvin onnellinen, sillä hän huolehtii minusta aivan kaikessa, kuten olisin toivonut, että isäkin olisi voinut huolehtia sinusta, Äiti.
Kuitenkin minä huolehdin sinusta 30 vuotta ja viimeiset 5 vuotta olin omaishoitajanasi. Meillä oli hauskoja aikojakin, mutta oli toki myös suruakin, mutta kaikki se kuuluu elämään.
Huomenna vietämme kaikkien äitien äitienpäivää ja myös sinulle rakas tyttäreni tulee juhlistamaan päivää kanssamme, sillä hän asuu tässä alakerrassa. Hänkin kaipaa sinua niin paljon ja usein muistelemmekin yhdessä niitä ihania aikoja silloin ennen ja katselemme vanhoja valokuvia. Sinä, Äiti, olit niin kaunis, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin! Kannan muistoja sydämessäni ikuisesti!
Laitan tähän vielä muistoksi sinun kauniin nuoruudenkuvasi, jota katselen, kun luen tätä muistokirjoitustani vielä monien vuosienkin kuluttua. Muistelen, että olit itse suunnitellut ja ommellut tuon mekkosi, joka on kuvassa ylläsi. Se on hieno!
Tämä jääköön myös muistoksi lapsilleni ja lastenlapsilleni.
Näiden muistojeni myötä toivotan kaikille oikein hyvää Äitienpäivää!
Ensi sunnuntaina on Äitienpäivä. Mitä se merkitsee ja miltä se tuntuu,
sitä pohdiskelen nyt.
Meitä äitejä on paljon maailmassa ja kuuluisin Äiti on varmasti Äiti Teresa,
joka teki eläessään paljon hyvää. Olen lukenut hänen kirjansa jo monet
kerrat ja luen sitä yhä uudelleen ja uudelleen. Minusta Hän oli upea ihminen!
Mutta minäkin olen äiti, aivan tavallinen äiti. Minulla ei enää ole elossa äitiä,
mutta hänkin oli aivan ihana ihminen ja turvallinen ja lämminsydäminen äiti.
Vieläkin minulla on monesti häntä ikävä, mutta hän on ikuisesti sydämessäni.
Minä olen kolmen aikuisen lapsen äiti. Mutta mitä se merkitsee minulle?
Kun sain ensimmäinen lapseni, olin jo yksin hänen kanssaan, mutta lapsi merkitsi
minulle hyvin paljon: hän oli kaikkeni. Ja lapsen ensimmäinen sana Äiti! Se tuntui
sydämeni pohjassa asti, kun sen sanan kuuli ja kyyneleet virtasivat poskilleni. Olin
niin onnellinen! Sitten joidenkin vuosien kuluttua sain kaksoset.
Se oli kaksinkertainen onneni! Sain prinsessan ja prinssin! Sain heidät heti
rinnalleni ja onnenkyyneleet valuivat jälleen poskilleni. Minulla oli kaksi lasta
yhdellä kertaa! Olenpa onnekas! Niin lapset varttuivat, oppivat hekin sanomaan
sanan Äiti ja aina se sai sydämessäni aikaan liikutuksen kyyneleet. Kun lapset ottavat
ensimmäisen askeleen, joka sekin saa mahtavan tunteen sydämeen. Sitten ohjasin
heitä kouluun ja kun he kasvoivat ja varttuivat, niin he menivät opiskelemaan ja vanhin
lapseni oli jo aviossa. Ja nyt hän viettää oman perheensä parissa jo Äitienpäivää.
Mutta on muitakin äitejä kuin me ihmiset! Onhan eläimetkin äitejä. Kissat saavat
poikasensa ja hoitavat ja suojelevat niitä aivan samoin yhtä paljon kuin ihmisetkin.
Samoin koirat huolehtivat pennuistaan ja monet koirat eivät laske ketään pentujensa
lähellekään. Vesilinnut kuljettavat poikasiaan selkänsä päällä, karhut suojelevat pentujaan
ja kaikki eläimet suojelevat ja hoitavat hyvin poikasiaan, sillä hekin ovat äitejä, onnellisia
äitejä.
Monet Äidit ovat ansiotyössä ja siinä ohessa hoitavat lapsiaan ja kotiaan. Näin Äitienpäivänä monet saavat myös mitalin taidokkaasta työstään, kun ovat hoitaneet monta lastaan ja
käyvät ansiotyössä ja ovat luottamustehtävissä. Minusta kaikki maailman Äidit ansaitsisivat mitalin, sillä onhan esimerkiksi Afrikassakin paljon äitejä, jotka huonoissa oloissa
hoitavat lapsiaan. Mutta Äidinrakkaus on niin vahva, että hän jaksaa huolehtia lapsistaan,
vaikka olisi puutettakin.
Nyt toivotankin kaikille maailman Äideille oikein hyvää Äitienpäivää ja rakkautta ja iloa
joka päivälle!
Vappuaamun kauneutta - the sea in May Day morning -o mar na manhã do dia de maio
Tänään on vapunpäivä ja se merkitsee kesän alkua. Vappua juhlitaan monin eri tavoin:
ylioppilaat juhlivat omalla tavallaan ja lapsilla on ilmapalloja ja vappuviuhkoja ja kaikenlaisia pillejä ja perheet menevät usein vappulounaalle yhdessä.
Vappusää on hyvin kaunis tänä vuonna, sillä Suomen liput eivät liehu yhtään ja aurinko paistaa aivan pilvettömältä taivaalta. Silti sää on kolea. Mutta toki sääkin tästä lämpenee vielä ja puut saavat lehtensä ja kukat nousevat maasta pitkän talven jälkeen. Miten ihanaa olisikaan olla maassa, jossa ei olisi lunta ja pakkasta! Siellä voisi vain nauttia auringon lämmöstä ja rauhasta.
Olemme nyt asuneet pian vuoden täällä ja täällä on ollut erittäin hyvä olla. Ikkunasta näemme joen eri vuodenaikoina ja kuulemme myös lintujen sirkutusta. Meillä on nyt kolmen viikon loma ja sehän tuntuu taas hyvältä, kun voi tehdä mitä haluaa. Ensin meidän pitää hakea kantele huollosta ja samalla ostamme näppäinhanuriini takaremmin, joten se pysyy paremmin ja on helpompi soittaa. Sitten käymme yhdessä ostoksilla jossain suuressa marketissa ja ostamme vihanneksia ja lihaa. Vihanneksethan ovat hyvin terveellisiä, mutta niitä syödään täällä Pohjolassa hyvin vähän.
Sitten jonain päivänä me siivoamme ja vaihdamme verhot. Ja sitten soitamme ja nauhoitamme uuden dvd:n, jonka sitten teen elokuvaksi. Meillä on nyt aikaa olla yhdessä, joten sitä tehdään, mikä miellyttää.
Siispä, nyt vaan iloisin mielin ottamaan kesää vastaan.
Niinpä se aika kuluu ja kiva lueskella noita vuosia vanhoja tekstejä ja kuulumisia. Mutta kylläpä olen pientä kirjoittanut silloin, jotta just ja just näkee lukee sitä. Mutta kaikkeen oppii, jos vaan haluaa.
Tänään on siis lauantai, Vapun päivä ja 1. päivä toukokuuta. Sää oli sateinen aamulla, mutta nyt näyttää jo hieman ainakin kirkastuvan ja asteita on jo peräti +10, jeee. Kyllä se kesäkin sieltä tulee, hiljaa, mutta varmasti. Pian me valitamme, että kyllä on kuumaa ja huhhuh ja huhhuh. Koskaan ei tunnu olevan hyvä olla ihmisellä. Onko ihminen sitten luotu valittajaksi? No, ei todellakaan, vaan ihminen vaan tuo esille oman mielipiteensä ja sehän pitää toki sallia.
Eilen me nautimme hyvästä ruuasta ja mittaukset jätimme sikseen. Me myös nauhoitimme kolme kappaletta, jotka laitoin blogeihini sekä Youtubeen. Meillä on aina niin hauskaa, koska aina sattuu ja tapahtuu jotain juuri nauhoituksessa. Toki jos Timo laulaa, niin siinäpä ei kovin paljon naureskella tai nauhoitus menee poikki. Mutta soittaessahan sitä voi nauraa mielin määrin hytkyen siinä omaksi ja toisten iloksi. Ja nämä naurukohtaukset, joita ei hevillä saa loppumaan, ovat siis toki aivan aitoja.
Mutta nyt pitemmittä puheitta toivotan teille kaikille blogissani vierailijoille oikein nautinnollista Vapun jatkoa ja kesän odotusta!
Että tällaista meillä oli eilen:
Tästä kaikki siis alkoi...rakkaani kompuroi ja siitä saimme aiheen nauruun...
...ja tässä sitten yritän sanoa, mitä soitamme...
...ja nyt naurusta ei tule loppua...
...ja vedet valuvat silmistäni...
...ja vielä kerran rakastava katse rakkaaseeni...
...ja sitten soitto voi alkaakin...
...ja taas jokin kömmähdys...
...ja nyt jo vakavanakin...
...ja jälleen lopputervehdyksemme, siispä hei hei kaikille!
