Tänään on keskiviikko ja 30. päivä tammikuuta. Sää on jäätävää tihkusadetta ja myrskyä ja +2 asteen liukas keli. Eipä ole tehnyt mieli nenääni ulos pistää! Mutta onneksi on koti, joka on lämmin ja jossa on hyvä olla!
Vielä vuosi sitten olimme ensin Espanjassa ja välillä piipahdimme toisella puolen maapalloa eli Brasiliassa. Se olikin meille molemmille elämys nähdä millaista oli toisella puolen maapalloa. Siellä oli kesäaika ja moskiittoja oli valtavasti ja toki ne minua söivätkin jatkuvasti. Mutta muuten siellä paistoi aurinko ja välillä ukkonen jylläsi, mutta asteet olivat +30 asteen tuntumassa, joten lämmintä siellä ainakin riitti.
Mutta ihanat ikimuistoiset muistot jäivät ja ne pysyvät sekä muistoissa että valokuvina.
Ja kissat viihtyivät myös hyvin sylissäni ja ne olivat tosi ihania!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa!
Tänään on perjantai ja 18. päivä tammikuuta. Pakkasta on jo varoitukseen asti eli -22 astetta, mutta huomiseksi on luvassa vain -2 astetta. Aurinko paistaa jälleen ja se kertoo kevään tulosta.
Tänään olen miettinyt, miten onnekas olenkaan, kun minulla on oma koti, ihana aviomies, ihanat lapset ja lapsenlapset sekä aivan mahtavan ihania ystäviä. Ja sisimmässäni on rauhallinen olo. Sairaudetkin, joita minulla on, ovat voitettavissa, kun saan painoa alaspäin ja sehän jo huristeleekin alas. Eilen ostimme ilmanpuhdistajan ja tänään rakkaani osti minulle tablet tietokoneen.
Että voisinko enää onnellisempi olla?! Tabletti on nyt latauksessa ja kun se saavuttaa täyden tilan, niin silloin minä nappaan sen ja alan näpyttelyn. Siinä on toki kosketusnäyttö, johon olen tutustunut puhelimenkin kautta. Viestien kirjoitus sujuu paljon paremmin kosketusnäytöllä kuin vanhanaikaisella tavalla. Tänään en ole tehnyt mitään käsitöitä, kun seurailen nyt verenpainettani, koska on uusi lääke. Mutta parin kuukauden kuluttua me nousemme pilvien yläpuolelle ja siellä voin kirjoitella tablettiini muistoja matkasta. Sitten tulee 5 tunnin paussi seuraavassa kohteessa, joten sielläkin voin olla yhteydessä läheisiini tabletillani. Näinhän se kuluu pitkältä tuntuva aikakin, kun on jotain mielekästä tekemistä.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja levollista viikonloppua!
Tänään on keskiviikko ja 16. päivä tammikuuta. Pakkasta on -6 ja välillä on leijaillut hienonhienoja hiutaleita taivaalta alas. Mutta tällä hetkellä näyttää, että aurinko yrittää putkahdella tuolta pilvien raosta ulos. Tänään ei taas pääse uloskaan, joten mietitäänpäs hiukan näitä moninaisia ajatuksia ja mietteitä ja haaveita, mitä minulla on tämän vuoden iloksi.
Mutta nyt juuri tulee mieleeni ajat monta, monta kymmentä vuotta sitten. Minä synnyin merikaupungissa ja siksi kai kaipaankin niin kovin merta. Siitä ajasta en tosin muista paljon mitään eikä ole enää ketään, jolta voisin kysyä asioista. Mutta sen muistan ainakin, että syntymäkaupunkini oli pieni satamakaupunki Suomen etelärannikolla Suomenlahden rannalla. Siellä asuin onnellisena ensimmäiset 7 vuotta, jolloin aloitin myös koulun. Minun olikin helppoa mennä kouluun, kun osasin jo lukea aivan suoraan. Luin kuulemma jopa Helsingin Sanomia, vaikka olin tuolloin vasta 5 vuotias, kun opin lukemaan. Mutta sitten muutimme pääkaupunkiin ja sitten vielä Kouvolaan, jossa kävin koulut. Kouvolassa sain viettää rauhallista lapsen ja nuoren elämää. Meitä asui samassa talossa paljon samanikäisiä lapsia, joiden kanssa leikimme piilosta, nuolipiilosta, kahtatoistatikkua, kirkonrottaa jne. Siellä oli kaikenlaista puuhaa kesät ja talvet. Talvella teimme lumilinnoja ja siellä istuimme ja poltimme kynttilää. Pihalle teimme myös liukumäen ja sitäkin oli hauska lasketella. Keväällä oli jo kiire pestä pyörä, jolla pääsin ajelemaan pitkin ja poikin. Se oli sitä ihanaa huolista vapaata aikaa, mitä nykyajan lapsilla ei taida olla. Silloin leikimme paljon kotileikkiä ja meillä oli nuket ja vaunut ym. Nykyään lapset saavat jo syntymälahjaksi tietokoneen ja kännykän.
Maailma menee eteenpäin kovaa vauhtia ja niin menee elämäkin, jos siitä ei huolehdi tarpeeksi.
Mutta tämä elämäni kertomus, joka on täyttä totta, jatkuu taas seuraavalla kerralla.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
Tänään on sunnuntai ja jo 30. päivä joulukuuta 2012. Päivä on harmaa ja pilvinen ja on plusasteita 2. Lumet saavat kyytiä, kun on luvassa vielä vesisadettakin moneksi päiväksi.mutta sehän on vaan hyvä asia, että lumet sulaa, niin silloin ei talvikaan tunnu niin pitkältä. Vai tuntuuko sittenkin?
Tämä blogini on minun ensimmäinen blogini, joten yritän vaalia tätä edelleenkin. Tämä on kuin ensimmäinen lapsi, jota pitää vaalia hellästi.
Mutta mitäpä on tapahtunutkaan tämän vuoden puolella? Paljon on tapahtunut , joten sen voin sanoa heti!
Vuosi sitten vietimme talvesta 5 ihanaa kuukautta espanjan auringon alla Torreviejan ihanassa kaupungissa Välimeren tyrskyjä kuunnellen. Siellä on aivan mahtavaa olla ja saimme jo monia hyviä ystäviäkin, joihin olemme pitäneet yhteyttä. Siellä ollessa kävimme Brasiliassakin ystäviemme luona, jossa olimme pari kuukautta nauttien auringon lämmöstä toisella puolen maapalloa.
Sitten kun tulimme kotiin maaliskuun lopulla, niin olikin pian muutto edessä ja nyt on oma, lämmin, ihana koti nimeltä Väinönlinna, josta emme pois lähde. Täällä toimii terveyspalvelut hyvin ja oma lääkärini turvallisissa käsissä on hyvä olla.
Vielä me piipahdimme täällä ollessamme eli lokakuussa Turkin Alanyassakin, jossa olimme hotellissa kaksi viikkoa täysihoidossa. Mutta Turkki ei vedä puoleensa kuten Espanja, johon me vielä palaamme monet kerrat.
Mutta nyt on joulukin jo mennyt ja odottelemme uutta vuotta uusin voimin. Onneksi rakas tyttäreni asuu tässä likellä, joten käymme hänen luonaan kahvilla hyvin usein.
Me olemme käyneet myös kirppiksillä ja sieltä onkin tarttunut mukaamme aikamoinen liuta pehmoja eli ötököitä, jotka ovat valloittaneet olohuoneen sohvan ja nojatuolit täysin. Myös sieltä on hypännyt syliini paljon nukkeja, ihania, ihania nukkeja, joille teen vaatteita. Tällä hetkellä taitaapi olla nukkejakin kertynyt jo 79, joten jos menemme kirppiksille, niin lisäähän sieltä vaan tulee koko aika. mutta minusta on niin kiva suunnitella niille vaatteita ja kun vaatteet valmistuva niin nopiasti, niin heti näkee kättensä tuloksen.
No, tässäpä tämä vuosi lyhykäisyydessään ja joka on ollut aivan ihana vuosi, kuten nämä viimeiset 12 vuottakin, jonka olen saanut olla yhdessä rakkaan puolisoni kanssa. Yhdessä on eletty niin ilot kuin surutkin ja menetykset. Mutta elämä jatkuu ja uusia suunnitelmia on jo tiedossa.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja turvallista uutta vuotta 2013!
Tänään on torstai ja 6. päivä joulukuuta eli Itsenäisyyspäivä. Pakkasta on siinä -5 asteen tienoilla, joten onhan se hieman jo lauhtunutkin. Tänään on siis pyhä ja muutenkin suuri päivä, kun juhlimme Suomen itsenäisyyttä kuka milläkin tavalla.
Mutta me täällä Väinönlinnassamme nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta. Olemmehan jo asuneet tässä omassa kodissamme yli kahdeksan kuukautta, joka aika on mennyt kuin siivillä sairauksistani huolimatta. Olemme käyneet ahkerasti kirppiksillä ja sieltä olenkin lähtenyt aina hymyssä suin ja syli täynnä ihania tavaroita, joita joku ei vain ole tarvinnut. Minun syliini hyppää aina nuket ja pehmot eli ötökät, kuten me sanomme. Sitten teen kaikille nukeilleni vaatteita joko virkaten tai kutoen. Käsieni vuoksi en oikein jaksa itselleni tehdä paitsi että ainakin joulun jälkeen olen ajatellut tehdä keskeneräiset työni valmiiksi. Nukeille tekee niin nopiasti ja näkee heti miten se on onnistunut.
Mutta tällaisia kuvia napsailin heistä:
Tässä ovat iloiset sohvan valtaajat...
...ja sängyn valtaajat väliaikaisesti...
...ja tässä uutta joukkoa Märtha suurimpana...
...ja sain myös tällaisen kauniin rottinkihyllyn...
...ja Steffin perhe ja uusia tulokkaita...
...ja näin sai uusi hylly nuket järjestykseen, joten tarpeeseen se vaan tuli...
...tässä Silja ja Hans, joille olen jo tehnytkin uudet vaatteet ja joista kuvia enemmän blogissani Spanish home - sweet home...
...Sabrina sai siskonsa Adalminan ja he ovatkin kuin kaksi marjaa.
Minä vaan olen aina ollut nukkemaakari ja olen sitä edelleenkin. Minulla on jo 76 nukkea, vaikka en minä sitä laske, vaan kun sieltä joku hyppää syliini, niin hän saa uuden kodin.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista Itsenäisyyspäivää ja iloista joulun odotusta!
Tänään on perjantai ja 2. päivä marraskuuta. Sää on syksyisen harmaa ja sateinen asteiden ollessa vain +5. Kuten otsikkokin kertoo, niin tuli vaan sellainen tunne, että nyt päivitän tämänkin blogini taas pitkästä aikaa. Mutta syyn olenkin kertonut jo toisessa blogissani eli spanish home- sweet home blogissani, joten sitä en lähde enää kertaamaan. Nyt kuitenkin saan pikku hiljaa voimia takaisin, vaikka ääntä ei tulekaan ainakaan vielä, mutta jospa sitten joskus...
Turkin Alanyan matkamme meni oikein hyvin muutoin, paitsi että mekin sairastuimme vatsatautiin, kuten niin monet muutkin. Mutta onneksi lääkärini oli tarkka ja antoi mukaamme antibioottia juuri vatsataudin varalta ja se toki auttoi. Olimme Alanyassa vain kaksi viikkoa, jotka olivat aivan ihania ja lämpimiä. Mutta silti emme enää kaipaa minnekään muualle kuin Torreviejaan ja sinne me menemmekin taas huhtikuussa, joten odoteltavaa riittää. Kuitenkin nyt odottelemme joulua ja joulun valoja, sillä viime joulun vietimme juuri ihanassa Torreviejassa. Nyt vietämme joulua yhdessä rakkaan tyttäreni kanssa.
Mutta enpä tämän enempää enää kirjoittele, vaan toivottelen teille täällä kävijöille oikein mukavaa vikkonloppua ja rauhallista pyhäinpäivää!
Tänään on sunnuntai ja 23. päivä syyskuuta. Taivas on ollut koko päivän jälleen harmaiden pilvien peitossa. Asteita on ollut vain +13. Luvassa on ennusteiden mukaan edelleenkin pilvistä ja sateista, kuten on ollut koko kesäkin eli kesästä ei oikein kukaan ole tiennyt mitään. Mutta meitä onnistaa, sillä me pääsemme viikon kuluttua etelän lämpöön ainakin kahdeksi viikoksi. Katselemme ja tutkimme paikkaa ja suunnittelemme uutta reissua ensi keväänä. Nyt kuitenkin vietämme ihanan joulun täällä omassa kodissamme Väinönlinnassa.
Tänään olen koko päivän tutkinut näitä blogejani, kun täällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista kummaa. Niinpä ajattelin hieman tätäkin blogiani herätellä henkiin uudestaan ja onhan tämä minun vanhin blogini.
Tällä kertaa vain tällainen pieni päivitys ja toivotan teille täällä vierailijoille oikein mukavaa uutta viikkoa!
Tänään on keskiviikko ja 7. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa ja asteita on +12, mutta +18 on luvattu. Aivan ihana syksyisen raikas sää.
Muistelen mennyttä, ihanaa kesää, jonka sain viettää rakkaitten lastenlasteni kanssa. Toivottavasti vielä tulee monen monta yhtä ihanaa kesää meille kaikille.
Olimme Landella viettämässä juhannusta ja siellä oli muitakin lapsia ja näitä nelijalkaisia ystäviämme oli myös paljon.
Oli tummat pilvet ja sateenkaari...
...oli juuri trimmattu Nono ja Oona...
...oli Nono isä...
...ja oli Oona äiti...
...sekä heidän pieni kultansa Siru.
Kiitos teille kaikille ihanista muistoista! Rakastan teitä kaikkia!
Tänään on tiistai ja 6. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa ja asteita on +19, mutta luvassa on illalla sadettakin. Mutta pyykit kuivuvat vielä ulkona tuulen iloisesti niitä heilutellessa.
Katselin näitä vanhoja blogejani ja ajattelin tännekin jotain raapustella, jos vaikka heräisi vielä henkiinkin jonain päivänä. Tämä blogini on vanhin ja totisesti myös rakkain minulle. Olen pitänyt tätä jo yli 4 vuotta, joten en oikein voi lopettaakaan, vaikka niin olen yrittänytkin. Anteeksi, blogini!
Seuraavaksi aion vaihtaa uuden,kauniin pohjan. Mutta paljon on tapahtunut näinä aikoina, kun en ole tänne kirjoitellut. Vaan pitemmittä puheitta kerron vain lyhyesti, että lokakuun lopulla lähdemme Espanjan auringon alle ja 5 kuukaudeksi. Ja se tuntuu tosi ihanalta päästä täältä kylmästä ja pakkasista pois.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille, jotka tänne piipahdatte, oikein mukavaa syksyn jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!
Tänään on keskiviikko ja 9. päivä maaliskuuta. Päiväksi on luvassa jo plusasteita ja aurinkokin paistaa pilvettömältä taivaalta. Talitintit lentelevät ja tuovat iloa meille viserryksillään. Siispä, kevät tekee tuloaan ja kova talvi on takanapäin.
Nyt olemme asuneet täällä luonnon keskellä jo kolmisen viikkoa ja täällä on tosi, tosi hyvä olla. Vielä ei kaikki tavarat ole löytäneet omia paikkojaan, mutta kyllähän ne lopuksi vielä löytävät.
Olen kutonut aika paljon ja etupäässä sukkia, mutta nyt on tullut ainakin pieni paussi tämän pyörtymisen takia. Minulla kun on jälleen flunssa ja raju virtsatietulehdus, joka jälkimmäinen ilmeisestikin aiheutti pyörtymiseni ja kaatumiseni. No, toki olisi vammat jääneet vähäisemmiksikin, jos en olisi lähtenyt juoksemaan kohti sänkyä. Minä jäin vain metrin verran sängystä, kun kaatusin ja satutin itseni. No, sattuuhan sitä kaikenlaista, kun vanhaksi tulee. Mutta nyt ainakin osaan olla varovaisempi enkä lähde juoksemaan, vaan rauhallisesti liikuskelen.
Näillä rakkaani ostamilla tulppaaneillani toivotan teille kaikille oikein leppoisaa ja aurinkoista kevättä!
Ja tässä löytynee vielä kolmet kutomani sukat, jotka lähetän tyttärelleni.
Ja meidän pieni ja suloinen Sirumme oma purutikku suussaan.
Ja kuten huomaatte, niin minulla on sama muoti naamataulussani kuin Sirullakin. Mutta elämä hymyilee sittenkin!
Oikein mukavaa kevättä teille kaikille, rakkaat lukijani, ystäväni, ja pitäkää itsestänne huolta!
Tänään on sunnuntai ja 27. päivä helmikuuta. Pakkasta on enää -2 astetta ja aurinkokin paistaa puiden lomitse häikäisten silmiäni, joten vedin verhon eteen. Sorry, aurinko armas!
Elämä täällä Sirulandiassa on sujunut erittäin hyvin ja voimme vain todeta, että kyllä maalla on sittenkin mukavaa. Enpä täältä lähtisi koskaan pois!
Mutta nyt en ajatellut kertoilla kuulumisiamme, sillä olen kertoillut niistä jo muissa blogeissani. Mutta ajattelin laittaa tännekin joitain Sirun kuvia.
Tässä Sirumme nautiskelee purutikkunsa kanssa
Nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat lukijani, ystäväni, oikein ihanaa ja aurinkoista kevään odotusta!
Tänään on sunnuntai ja 20. päivä helmikuuta. Ulkona on kova pakkanen, -28 astetta, siis täällä etelässäkin.
Tänään on suuri päivä, sillä 16 vuotta sitten minusta tuli mummi. Olin niin onnellinen, kun sain ensimmäisen lapsenlapseni syliini. Hoidin häntä hyvin paljon. Nyt saan seurata häntä jo 16 vuotiaanakin, jolla on aika selvät sävelet tulevaisuuttaan ajatellen. Mutta tänään juhlimme kakuin ja limuin ja kahvein ja olemme kaikki yhdessä. Onnea sinulle, lapsenlapseni, olet rakas minulle!
Me siis pakkasimme kamppeemme ja muutimme tänne etelämmäksi. Täällä on hyvin kaunista. Luonto on kaunis niin talvipakkasella kuin kesähelteilläkin. Meillä on kaikki palvelut nyt aivan likellä. Sirulla on hyvä juoksennella lähellä olevassa metsikössä. Olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuumme ja nyt vain nautimme elämästämme lastenlastemme kanssa.
Ja laitan tännekin hieman kuvia olohuoneemme kirjahyllystä, jonka esineistöä syntymäpäiväsankarimme järjesti erittäin hyvällä lopputuloksella.
Rakas mieheni laittoi kaikki parisenkymmentä nukkeani tuonne korkealle ylätasanteelle hymyilemään mummin toivomuksesta(=määräyksestä?).
Mutta nyt on siis Unelmakoti sulkeutunut ja jäänyt Poriin ja tässä avautuu uusi kotimme Sirulandia täällä rauhallisessa Hämeessä.
Nyt toivottelen teille kaikille, rakkaat uudet ja vanhat ystävät, lukijat, oikein leppoisaa ja rauhallista sunnuntaita!
Tänään on perjantai ja 4. päivä helmikuuta. Asteita on vain -1 astetta, joten keväältä tuntuu jo todellakin.
Unelmakoti elää ihania aikoja ja uudet tuulet puhaltavat leppeästi jälleen. Mitä Unelmakodissa tapahtuu, niin siitä en aio kertoa, sillä kerron siitä sitten myöhemmin, kun on jo tapahtunut. Mutta hyvää tulee tapahtumaan, sen voin kertoa.
Laitan tänne myös joitain kuvia suloisesta Sirustamme, josta on tullut jo "iso tyttö", 3 kuukautta.
Samalla toivottelen teille kaikille, rakkaat lukijani, oikein mukavaa helmikuuta ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
Tässä on siis erittäin suloinen Sirumme!
