SATAA, SATAA ROPISEE...

Tänään on tiistai ja 4. päivä kesäkuuta. Sade ropisee ikkunalautoihin ja taivas on harmaa asteiden ollessa +14.
On tosi ihanaa, kun nyt on viileämpää, sillä johan tuota hellettä oli ihan tarpeeksi asti, kun mittari kohosi jo +30 asteeseen.

Mutta jospa tämä kesä nyt menisi hyvinkin sukkelaan ohitsemme ja saisimme kauniin syksyn. Kesällä kun on näitä monenlaisia vaikeuksia, kun helikopterilentäjä-inisijät saapuvat vielä siitepölyjen lisäksi. Mutta eteenpäin mennään joka päivä kiitoksella.

Nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja turvallista kesäkuuta!

VÄSYMYS VAAN PAINAA...

Tänään on jo perjantai ja 3. päivä toukokuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä, siniseltä taivaalta, mutta koleaa riittää. Voi, kunpa pääsisin sinne Espanjan auringon alle!

Mutta eilen kävin sairaanhoitajan luona, kun jaloissani oli niin paha kutiseva ihottuma, että en voinut edes nukkua. Ja samalla verenpeineeni oli korkea ja pulssini hakkasi tuhatta ja sataa ja oloni oli tosi huono. Mutta sieltä sain omalta ihanalta lääkäriltäni sitten neuvon ihottuman hoitoon ja se on nyt jo tepsinyt. Mutta koska olen antibioottikuurilla, niin sain tänään vielä ripulinkin, joten voimani ovat aivan poissa. Hyvä, että just ja just jaksan naputella tätä näppistäni.Ja onneksi ajatuksenikin vielä juoksevat edes jonkin verran. Mutta käsitöitä en ole jaksanut vieläkään tehdä. Olen toki istuskellut nukkehuoneessani ja katsellut nukkejani, mutta mitään inspistä ei vielä ole tullut, että kenelle tekisin ja mitä. Ensi viikolla menen labraa ja siellä otetaankin nyt paljon verikokeita, joten jotain pitäisi selvitäkin. Ja sitten seuraavalla viikolla on oma ihana lääkärini. Jospa ne voimatkin vielä tulisivat paremmaksi ja ainakin jos pääsisin aina välillä uloskin. Mutta uloskin on hieman vaikea mennä, koska nyt on siitepölyaika ja minulla sitä vaikeutta riittää aina niin kauan kuin pujokin pölyttää. Ja sitten on vielä nuo inhottavat ötökät, jotka pistävät ja imevät makiaa vertani, arg.

Mutta kaikki on vaan kestettävä ja ajateltava, että onhan minulla hyvä koti, jossa on hyvä ja lämmin olla. Voin levätä milloin haluan ja voin nauttia hyvät kahvit ihanan tuulihatun kera milloin vain. Ja onhan siellä pakkasessa jäätelöäkin, aivan ihanaa, njam. Jäätelöhän auttaa myös väsymykseen jollain lailla, sillä sen olen toki itse kokenut.

Nyt toivottelen teille kaikille täällä vierailijoille oikein ihanaa viikonloppua!

HENKIIN HERÄTTÄMINEN

Tänään on keskiviikko ja 1. päivä toukokuuta eli siis vapunpäivä, jota vietetään monin erin tavoin.

Me olemme nyt palanneet kotikonnuille Espanjan auringon alta, mutta palaamme lämpimään ilmojen haltijoiden muuttaessa sään kylmemmäksi. Nyt ainakin tuntuu, että kesä ei ole vielä tullut tänne Pohjolaan, sillä asteita taitaapi olla vain +8 ja luvassa toki on yli kymmeneenkin, mutta onhan sekin vielä vähän toukokuuhun. Pian on äitienpäivä ja monesti on ollut jo koivutkin hiirenkorvilla, mutta nyt en ainakaan minä näe minkäänlaisia merkkejä ouissa olevista hiirenkorvista. Mutta meillä oli niin ihana kuukausi Espanjan auringon alla, vaikka muutamana päivänä siellä satelikin. Siellä on vaan niin hyvä olla, että sinne jäi sydämeni ja kaipaus.

Mutta koska olen kertonut oleskelustamme blogeissani Spanish home - sweet home sekä Borta bra, men hemma bäst, niin en puutu täällä samoihin asioihin enää.

Eilen saimme olohuoneenkin toisenlaiseen järjestykseen, joten siitä hieman kuvia:

Tässä vain joitain kuvia, sillä otin myös kännykälläni kuvia, mutta koneeni ei tuo niitä sisään.

Nyt toivottelen teille oikein ihanaa vapunpäivää ja hyvää viikon jatkoa!

Kari Tapio: Mun sydämeni tänne jää

Customize a greeting card

SIUNATTUA PÄÄSIÄISTÄ

ESPANJA KUTSUU JO MEITÄ...

Tänään on torstai ja 14. päivä maaliskuuta. Sää näyttää aika kolealta ja jotain sieltä taivaaltakin vielä satelee asteiden ollessa vielä -10. Mutta kyllä se aurinkokin vielä paistaa tänne kylmään Pohjolaankin.  Nyt kuitenkin Espanjan aurinko kutsuu jo meitä ja Välimeren tyrskyt, joista sain nauttia jo viime talvena. Olen onnellinen, kun nytkin on annettu tilaisuus lähteä Espanjan lämpimään. Siellä todellakin sydän lepää! Se on Paratiisi maan päällä!

Olen ahkerasti kutonut sukkia niin itselleni kuin myös tyttärelleni ja nyt on vasemman käden peukalon nivel irtisanoutunut, joten en voi tällä hetkellä kutoa tai ei ainakaan kovin pitkää aikaa. Ja kun laittaa mobilaatia ja idealsiteen, niin silloin toki jonkin aikaa voi kutoakin.

Pianhan meidän lähdönhetkemmekin koittaa ja nyt on monta rautaa tulessa, kun pitää muistaa kaikenlaisia asioita ennen lähtöämme. Vielä kuitenkin odottelen uusia vaatteita Cellbesiltä, josta tilauksesta on jo kulunut yli kaksi viikkoa. Toivon joka päivä, että saisin jo ne ihanat vaatteeni, jotta voisin alkaa pakata matkalaukkuihin niitä.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa viikon jatkoa ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!

HAPPY VALENTINE´S DAY

Toivotan teille kaikille oikein ihanaa ja lämminhenkistä ystävänpäivää 14.2.2013!

KALLISARVOISIA MUISTOJA TOISELTA PUOLEN MAAPALLOA

Tänään on keskiviikko ja 30. päivä tammikuuta. Sää on jäätävää tihkusadetta ja myrskyä ja +2 asteen liukas keli. Eipä ole tehnyt mieli nenääni ulos pistää! Mutta onneksi on koti, joka on lämmin ja jossa on hyvä olla!

Vielä vuosi sitten olimme ensin Espanjassa ja välillä piipahdimme toisella puolen maapalloa eli Brasiliassa. Se olikin meille molemmille elämys nähdä millaista oli toisella puolen maapalloa. Siellä oli kesäaika ja moskiittoja oli valtavasti ja toki ne minua söivätkin jatkuvasti. Mutta muuten siellä paistoi aurinko ja välillä ukkonen jylläsi, mutta asteet olivat +30 asteen tuntumassa, joten lämmintä siellä ainakin riitti.

Mutta ihanat ikimuistoiset muistot jäivät ja ne pysyvät sekä muistoissa että valokuvina.

Ja kissat viihtyivät myös hyvin sylissäni ja ne olivat tosi ihania!

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa!

PÄIVÄN MIETTEITÄ

Tänään on perjantai ja 18. päivä tammikuuta. Pakkasta on jo varoitukseen asti eli -22 astetta, mutta huomiseksi on luvassa vain -2 astetta. Aurinko paistaa jälleen ja se kertoo kevään tulosta.

Tänään olen miettinyt, miten onnekas olenkaan, kun minulla on oma koti, ihana aviomies, ihanat lapset ja lapsenlapset sekä aivan mahtavan ihania ystäviä. Ja sisimmässäni on rauhallinen olo. Sairaudetkin, joita minulla on, ovat voitettavissa, kun saan painoa alaspäin ja sehän jo huristeleekin alas. Eilen ostimme ilmanpuhdistajan ja tänään rakkaani osti minulle tablet tietokoneen.
Että voisinko enää onnellisempi olla?! Tabletti on nyt latauksessa ja kun se saavuttaa täyden tilan, niin silloin minä nappaan sen ja alan näpyttelyn. Siinä on toki kosketusnäyttö, johon olen tutustunut puhelimenkin kautta. Viestien kirjoitus sujuu paljon paremmin kosketusnäytöllä kuin vanhanaikaisella tavalla. Tänään en ole tehnyt mitään käsitöitä, kun seurailen nyt verenpainettani, koska on uusi lääke. Mutta parin kuukauden kuluttua me nousemme pilvien yläpuolelle ja siellä voin kirjoitella tablettiini muistoja matkasta. Sitten tulee 5 tunnin paussi seuraavassa kohteessa, joten sielläkin voin olla yhteydessä läheisiini tabletillani. Näinhän se kuluu pitkältä tuntuva aikakin, kun on jotain mielekästä tekemistä.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja levollista viikonloppua!

MITÄHÄN HELENA MIETTII? KURKISTA JA LUE!

Tänään on keskiviikko ja 16. päivä tammikuuta. Pakkasta on -6 ja välillä on leijaillut hienonhienoja hiutaleita taivaalta alas. Mutta tällä hetkellä näyttää, että aurinko yrittää putkahdella tuolta pilvien raosta ulos. Tänään ei taas pääse uloskaan, joten mietitäänpäs hiukan näitä moninaisia ajatuksia ja mietteitä ja haaveita, mitä minulla on tämän vuoden iloksi.

Mutta nyt juuri tulee mieleeni ajat monta, monta kymmentä vuotta sitten. Minä synnyin merikaupungissa ja siksi kai kaipaankin niin kovin merta. Siitä ajasta en tosin muista paljon mitään eikä ole enää ketään, jolta voisin kysyä asioista. Mutta sen muistan ainakin, että syntymäkaupunkini oli pieni satamakaupunki Suomen etelärannikolla Suomenlahden rannalla. Siellä asuin onnellisena ensimmäiset 7 vuotta, jolloin aloitin myös koulun. Minun olikin helppoa mennä kouluun, kun osasin jo lukea aivan suoraan. Luin kuulemma jopa Helsingin Sanomia, vaikka olin tuolloin vasta 5 vuotias, kun opin lukemaan. Mutta sitten muutimme pääkaupunkiin ja sitten vielä Kouvolaan, jossa kävin koulut. Kouvolassa sain viettää rauhallista lapsen ja nuoren elämää. Meitä asui samassa talossa paljon samanikäisiä lapsia, joiden kanssa leikimme piilosta, nuolipiilosta, kahtatoistatikkua, kirkonrottaa jne. Siellä oli kaikenlaista puuhaa kesät ja talvet.  Talvella teimme lumilinnoja ja siellä istuimme ja poltimme kynttilää. Pihalle teimme myös liukumäen ja sitäkin oli hauska lasketella. Keväällä oli jo kiire pestä pyörä, jolla pääsin ajelemaan pitkin ja poikin. Se oli sitä ihanaa huolista vapaata aikaa, mitä nykyajan lapsilla ei taida olla. Silloin leikimme paljon kotileikkiä ja meillä oli nuket ja vaunut ym. Nykyään lapset saavat jo syntymälahjaksi tietokoneen ja kännykän.
Maailma menee eteenpäin kovaa vauhtia ja niin menee elämäkin, jos siitä ei huolehdi tarpeeksi.

Mutta tämä elämäni kertomus, joka on täyttä totta, jatkuu taas seuraavalla kerralla.

Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!

HELENAN MIETTEITÄ

Tänään on sunnuntai ja jo 30. päivä joulukuuta 2012. Päivä on harmaa ja pilvinen ja on plusasteita 2. Lumet saavat kyytiä, kun on luvassa vielä vesisadettakin moneksi päiväksi.mutta sehän on vaan hyvä asia, että lumet sulaa, niin silloin ei talvikaan tunnu niin pitkältä. Vai tuntuuko sittenkin?

Tämä blogini on minun ensimmäinen blogini, joten yritän vaalia tätä edelleenkin. Tämä on kuin ensimmäinen lapsi, jota pitää vaalia hellästi.

Mutta mitäpä on tapahtunutkaan tämän vuoden puolella? Paljon on tapahtunut , joten sen voin sanoa heti!

Vuosi sitten vietimme talvesta 5 ihanaa kuukautta espanjan auringon alla Torreviejan ihanassa kaupungissa Välimeren tyrskyjä kuunnellen. Siellä on aivan mahtavaa olla ja saimme jo monia hyviä ystäviäkin, joihin olemme pitäneet yhteyttä. Siellä ollessa kävimme Brasiliassakin ystäviemme luona, jossa olimme pari kuukautta nauttien auringon lämmöstä toisella puolen maapalloa.
Sitten kun tulimme kotiin maaliskuun lopulla, niin olikin pian muutto edessä ja nyt on oma, lämmin, ihana koti nimeltä Väinönlinna, josta emme pois lähde. Täällä toimii terveyspalvelut hyvin ja oma lääkärini turvallisissa käsissä on hyvä olla.

Vielä me piipahdimme täällä ollessamme eli lokakuussa Turkin Alanyassakin, jossa olimme hotellissa kaksi viikkoa täysihoidossa. Mutta Turkki ei vedä puoleensa kuten Espanja, johon me vielä palaamme monet kerrat.

Mutta nyt on joulukin jo mennyt ja odottelemme uutta vuotta uusin voimin. Onneksi rakas tyttäreni asuu tässä likellä, joten käymme hänen luonaan kahvilla hyvin usein.

Me olemme käyneet myös kirppiksillä ja sieltä onkin tarttunut mukaamme aikamoinen liuta pehmoja eli ötököitä, jotka ovat valloittaneet olohuoneen sohvan ja nojatuolit täysin. Myös sieltä on hypännyt syliini paljon nukkeja, ihania, ihania nukkeja, joille teen vaatteita. Tällä hetkellä taitaapi olla nukkejakin kertynyt jo 79, joten jos menemme kirppiksille, niin lisäähän sieltä vaan tulee koko aika. mutta minusta on niin kiva suunnitella niille vaatteita ja kun vaatteet valmistuva niin nopiasti, niin heti näkee kättensä tuloksen.

No, tässäpä tämä vuosi lyhykäisyydessään ja joka on ollut aivan ihana vuosi, kuten nämä viimeiset 12 vuottakin, jonka olen saanut olla yhdessä rakkaan puolisoni kanssa. Yhdessä on eletty niin ilot kuin surutkin ja menetykset. Mutta elämä jatkuu ja uusia suunnitelmia on jo tiedossa.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja turvallista uutta vuotta 2013!

HELENAN AJATUKSIA

Tänään on torstai ja 6. päivä joulukuuta eli Itsenäisyyspäivä. Pakkasta on siinä -5 asteen tienoilla, joten onhan se hieman jo lauhtunutkin. Tänään on siis pyhä ja muutenkin suuri päivä, kun juhlimme Suomen itsenäisyyttä kuka milläkin tavalla.

Mutta me täällä Väinönlinnassamme nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta. Olemmehan jo asuneet tässä omassa kodissamme yli kahdeksan kuukautta, joka aika on mennyt kuin siivillä sairauksistani huolimatta. Olemme käyneet ahkerasti kirppiksillä ja sieltä olenkin lähtenyt aina hymyssä suin ja syli täynnä ihania tavaroita, joita joku ei vain ole tarvinnut. Minun syliini hyppää aina nuket ja pehmot eli ötökät, kuten me sanomme. Sitten teen kaikille nukeilleni vaatteita joko virkaten tai kutoen. Käsieni vuoksi en oikein jaksa itselleni tehdä paitsi että ainakin joulun jälkeen olen ajatellut tehdä keskeneräiset työni valmiiksi. Nukeille tekee niin nopiasti ja näkee heti miten se on onnistunut.
Mutta tällaisia kuvia napsailin heistä:

 Tässä ovat iloiset sohvan valtaajat...

 ...ja sängyn valtaajat väliaikaisesti...

 ...ja tässä uutta joukkoa Märtha suurimpana...

 ...ja sain myös tällaisen kauniin rottinkihyllyn...

 ...ja Steffin perhe ja uusia tulokkaita...

 ...ja näin sai uusi hylly nuket järjestykseen, joten tarpeeseen se vaan tuli...

 ...tässä Silja ja Hans, joille olen jo tehnytkin uudet vaatteet ja joista kuvia enemmän blogissani Spanish home - sweet home...

...Sabrina sai siskonsa Adalminan ja he ovatkin kuin kaksi marjaa.

Minä vaan olen aina ollut nukkemaakari ja olen sitä edelleenkin. Minulla on jo 76 nukkea, vaikka en minä sitä laske, vaan kun sieltä joku hyppää syliini, niin hän saa uuden kodin.

Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein hyvää ja rauhallista Itsenäisyyspäivää ja iloista joulun odotusta!

TULI VAAN SELLAINEN TUNNE, JOTTA...

Tänään on perjantai ja 2. päivä marraskuuta. Sää on syksyisen harmaa ja sateinen asteiden ollessa vain +5. Kuten otsikkokin kertoo, niin tuli vaan sellainen tunne, että nyt päivitän tämänkin blogini taas pitkästä aikaa. Mutta syyn olenkin kertonut jo toisessa blogissani eli spanish home- sweet home blogissani, joten sitä en lähde enää kertaamaan. Nyt kuitenkin saan pikku hiljaa voimia takaisin, vaikka ääntä ei tulekaan ainakaan vielä, mutta jospa sitten joskus...

Turkin Alanyan matkamme meni oikein hyvin muutoin, paitsi että mekin sairastuimme vatsatautiin, kuten niin monet muutkin. Mutta onneksi lääkärini oli tarkka ja antoi mukaamme antibioottia juuri vatsataudin varalta ja se toki auttoi. Olimme Alanyassa vain kaksi viikkoa, jotka olivat aivan ihania ja lämpimiä. Mutta silti emme enää kaipaa minnekään muualle kuin Torreviejaan ja sinne me menemmekin taas huhtikuussa, joten odoteltavaa riittää. Kuitenkin nyt odottelemme joulua ja joulun valoja, sillä viime joulun vietimme juuri ihanassa Torreviejassa. Nyt vietämme joulua yhdessä rakkaan tyttäreni kanssa.

Mutta enpä tämän enempää enää kirjoittele, vaan toivottelen teille täällä kävijöille oikein mukavaa vikkonloppua ja rauhallista pyhäinpäivää!

BLOGIN HENKIIN HERÄTTÄMINEN

Tänään on sunnuntai ja 23. päivä syyskuuta. Taivas on ollut koko päivän jälleen harmaiden pilvien peitossa. Asteita on ollut vain +13. Luvassa on ennusteiden mukaan edelleenkin pilvistä ja sateista, kuten on ollut koko kesäkin eli kesästä ei oikein kukaan ole tiennyt mitään. Mutta meitä onnistaa, sillä me pääsemme viikon kuluttua etelän lämpöön ainakin kahdeksi viikoksi. Katselemme ja tutkimme paikkaa ja suunnittelemme uutta reissua ensi keväänä. Nyt kuitenkin vietämme ihanan joulun täällä omassa kodissamme Väinönlinnassa.

Tänään olen koko päivän tutkinut näitä blogejani, kun täällä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista kummaa. Niinpä ajattelin hieman tätäkin blogiani herätellä henkiin uudestaan ja onhan tämä minun vanhin blogini.

Tällä kertaa vain tällainen pieni päivitys ja toivotan teille täällä vierailijoille oikein mukavaa uutta viikkoa!

IHANIA KESÄN 2011 MUISTOJA

Tänään on keskiviikko ja 7. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa ja asteita on +12, mutta +18 on luvattu. Aivan ihana syksyisen raikas sää.


Muistelen mennyttä, ihanaa kesää, jonka sain viettää rakkaitten lastenlasteni kanssa. Toivottavasti vielä tulee monen monta yhtä ihanaa kesää meille kaikille.


Olimme Landella viettämässä juhannusta ja siellä oli muitakin lapsia ja näitä nelijalkaisia ystäviämme oli myös paljon.

Oli tummat pilvet ja sateenkaari...

                   ...oli juuri trimmattu Nono ja Oona...

                         ...oli Nono isä...

                          ...ja oli Oona äiti...

             ...sekä heidän pieni kultansa Siru.


Kiitos teille kaikille ihanista muistoista! Rakastan teitä kaikkia!

TERVETULOA - BIENVENIDA - WELCOME AGAIN HERE!

Tänään on tiistai ja 6. päivä syyskuuta. Aurinko paistaa ja asteita on +19, mutta luvassa on illalla sadettakin. Mutta pyykit kuivuvat vielä ulkona tuulen iloisesti niitä heilutellessa.


Katselin näitä vanhoja blogejani ja ajattelin tännekin  jotain raapustella, jos vaikka heräisi vielä henkiinkin jonain päivänä. Tämä blogini on vanhin ja totisesti myös rakkain minulle. Olen pitänyt tätä jo yli 4 vuotta, joten en oikein voi lopettaakaan, vaikka niin olen yrittänytkin. Anteeksi, blogini!


Seuraavaksi aion vaihtaa uuden,kauniin pohjan. Mutta paljon on tapahtunut näinä aikoina, kun en ole tänne kirjoitellut. Vaan pitemmittä puheitta kerron vain lyhyesti, että lokakuun lopulla lähdemme Espanjan auringon alle ja 5 kuukaudeksi. Ja se tuntuu tosi ihanalta päästä täältä kylmästä ja pakkasista pois.


Mutta nyt toivottelen teille kaikille, jotka tänne piipahdatte, oikein mukavaa syksyn jatkoa ja pitäkää itsestänne huolta!

TERVETULOA - WELCOME - VÄLKOMMEN - WILLKOMMEN - BIENVENUE

TERVETULOA UUDISTETTUUN BLOGIINI


Helena-ajatelmia2

UUDEN BLOGINI OSOITE! TERVETULOA - WELCOME!

TERVETULOA UUTEEN BLOGIINI, 


http://helena-ajatelmia2.blogspot.com




JOKA ON JATKOA TÄLLE BLOGIINI.

IHANAA KESÄN ODOTUSTA KAIKILLE

PITKÄSTÄ AIKAA KUULUMISIA SIRULANDIASTA

Tänään on keskiviikko ja 9. päivä maaliskuuta. Päiväksi on luvassa jo plusasteita ja aurinkokin paistaa pilvettömältä taivaalta. Talitintit lentelevät ja tuovat iloa meille viserryksillään. Siispä, kevät tekee tuloaan ja kova talvi on takanapäin.


Nyt olemme asuneet täällä luonnon keskellä jo kolmisen viikkoa ja täällä on tosi, tosi hyvä olla. Vielä ei kaikki tavarat ole löytäneet omia paikkojaan, mutta kyllähän ne lopuksi vielä löytävät.


Olen kutonut aika paljon ja etupäässä sukkia, mutta nyt on tullut ainakin pieni paussi tämän pyörtymisen takia. Minulla kun  on jälleen flunssa ja raju virtsatietulehdus, joka jälkimmäinen ilmeisestikin aiheutti pyörtymiseni ja kaatumiseni. No, toki olisi vammat jääneet vähäisemmiksikin, jos en olisi lähtenyt juoksemaan kohti sänkyä. Minä jäin vain metrin verran sängystä, kun kaatusin ja satutin itseni. No, sattuuhan sitä kaikenlaista, kun vanhaksi tulee. Mutta nyt ainakin osaan olla varovaisempi enkä lähde juoksemaan, vaan rauhallisesti liikuskelen.

Näillä rakkaani ostamilla tulppaaneillani toivotan teille kaikille oikein leppoisaa ja aurinkoista kevättä!

Ja tässä löytynee vielä kolmet kutomani sukat, jotka lähetän tyttärelleni.

Ja meidän pieni ja suloinen Sirumme oma purutikku suussaan. 

Ja kuten huomaatte, niin minulla on sama muoti naamataulussani kuin Sirullakin. Mutta elämä hymyilee sittenkin!


Oikein mukavaa kevättä teille kaikille, rakkaat lukijani, ystäväni, ja pitäkää itsestänne huolta!