Todellista taidetta

Lokakuu on yhtä juhlaa, on ilo olla ihminen

Tänään on lokakuun ensimmäinen päivä 2008! Aamu aukeni pilvisenä ja luvattu on sadetta seuraavat viisi päivää, joten aika hämärää on jo aamusta asti. Mutta mitä tämä päivä merkitsee minulle? Tämä lokakuun 1. päivä on hyvin tärkeä päivä minulle. Ensinnäkin kaikki tapahtui jo kahdeksan vuotta sitten. Me olemme nimittäin tavanneet mieheni kanssa ensimmäisen kerran juuri tuolloin ja siksi tämä päivä on minulle erityisen tärkeä. Miten me olemme tavanneet? No, tottakai tietokoneen kautta ensin saimme yhteyden ja huomasimme, että meillä oli niin paljon samoja asioita, joista pidimme. Molemmat olimme äitiemme omaishoitajia ja pidimme eläimistä ja musiikista ja totesimme, että olemme muutenkin hyvin samanlaisia. No, ensimmäinen päivä tapaamisestamme meni tosi hyvin ja olimme heti kuin vanhat ystävät. Laitoimme ruokaa yhdessä ja kävimme koirien kanssa lenkillä ja juttelimme ja katselimme valokuvia. Mutta sitten tuli taas aika mieheni lähteä pohjoiseen, koska oli pohjoisen poikia ja lentokoneellahan sinne pääsi. Mutta yhteys jatkui puhelimitse ja sähköpostitse ja taas tuli seuraava viikonloppu, jolloin hän pääsi luoksemme. Ja koska olin oman äitini omaishoitaja tuolloin, niin mieheni auttoi minua myös hänen hoidossa.
Mutta pian olikin joulu ja äitini voimat vähenivät. Lääkäri ilmoitti minulle, että äiti ei enää jaksa elää, joten minä voisin mennä pohjoiseen viettämään yhteistä joulua. Ja niin teinkin! Matka pohjoiseen kesti liki 7 tuntia, mutta yhdellä paussilla me selvisimme. Ja pian saavuimme uuteen kotiimme, jossa huokui heti oven avattuamme lämpö ja rakkaus. Siellä sitten elelimme tavallista kotielämää ja joka oli aivan ihanaa.
Mutta sitten on muuttoja ollut ja saimme maaseudulta maatalon pihapiirin, jossa viihdyimme oikein hyvin ja koirilla, joita oli silloin neljä, oli todellakin hauskaa juoksennella vapaudessa. Mutta sitten siellä ilmeni, että kun syksy lähestyi, niin hiiriä alkoi vilistä niin sisällä kuin seinien välissäkin ja pihapiirissa näimme monia käärmeitä. Siispä oli aika kasata tavarat ja lähteä paikkaan, jossa näitä hirvityksiä ei olisi.
Mutta tästä eteenpäin jatkan sitten taas toisena päivänä.
Nyt toivotan teille kaikille oikein mukavaa lokakuun alkua!

Hyvää syyskuun viimeistä päivää 2008

Syyskuu vaihtuu pian

Tänään aamu aukeni ensin pilvisenä, mutta myöhemmin pilvet ovat leijailleet pois ja aukaisseet tien auringollekin. On oikein kaunis syyskuun lopun päivä eikä paljon edes tuule.
Nyt meillä on jo uudenuutukaiset lasit molemmilla ja hyvin näkee näillä laseilla. Muuten on aika mennyt oikein hyvin täällä Onnenpesässä. Mutta kaipaamme silti kovin Brasilian aurinkoon ja lämpöön. Mutta kaikki aikanaan!
Käsityörintamalla on tapahtunut jo aika paljon, sillä olen saanut villatakkiani neulottua jo niin paljon, että olen tehnyt takakappaleeseen jo kaula-aukonkin ja sitten se kappale on valmis. Vielä sitten etukappaleet ja niin takki on valmis. Aikamoinen urakka on ollut, mutta hyvinhän se on mennyt, kun on paksu hyvä lanka ja hyvät ohjeet, joiden mukaan tekee.
Olemme myös soitelleet ja soitimmekin taas pitkälti toista tuntia, joten toki se otti hartioihinkin, mutta pianhan ne hartiat taas paranee, kun pitää jonkun päivän paussia.
Painoa olen saanut erittäin hyvin alas ja pelkällä ruokavaliolla, josta en todellakaan ole lipsunut yhtään. Mutta taitaa tämä lokakuu olla juhlien aikaa, joten hieman voi kyllä kakkuakin syödä. Mutta tyytyväinen olen painooni, vaikkakin vielä pitää saada pois, mutta tämäkin on jo ilouutinen. Ja tunteehan sen vaatteistakin, kun alkaa kaikki vaatteet olla jo niin isoja, että ei paljon kehtaa päälle laittaa. No, uusi Cellbesin lehti tulikin juuri sopivasti ja siellä on tosi paljon kivoja vaatteita.
Mutta nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa ja aurinkoista syyskuun loppua ja pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne!

Auringonlaskua

Auringonlaskua Brasiliassa vuonna 2002

Luonnonkauneutta

Tällä viikolla on tapahtunut niin järkyttävä asia, että siltä ei voi ummistaa silmiään varmaan kukaan. Itse järkytyin, kun luin netistä, että jälleen on koulusurma tapahtunut. Vajaa vuosi sitten oli Jokelassa koululainen ampunut oppilaita ja henkilökuntaa. Ja nyt sama toistui ja tämä ampuja ampui luokkatovereitaan ja tenttiä valvovan opettajan ja viimeiseksi itsensä. Mutta mikä on se syy, joka saa nuoret ihmiset tappamaan silmittömästi toisiaan ja itsensä? Olen todellakin järkyttynyt kaikkien puolesta, vaikka en heitä ketään henkilökohtaisesti edes tunne. Nyt etsitään syyllistä? Ja tietenkin ampujan omasta perheestä? Minusta se on väärin! Olen sydämestäni pahoillani tämän ampujan perheen puolesta myös kuten kaikkien uhrien omaisten, sillä tällainen tapaus ei unohdu varmasti koskaan. Mutta elämä jatkuu ja on jatkuttava, vaikka tuntuisi kuinka raskaalta nousta aamulla ylös. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta minä ainakin toivon, että tällainen ei enää toistuisi missään päin maailmassa.
Mutta nyt on syyskuun loppua ja vaahterat, haavat ja lehmuksetkin vaihtavat väriään ja toiset ovat puna-oransseja ja toiset keltaisia. Koivuissa on keltaisia lehtiä ja paljon on karissut jo maahankin. Siispä tänne Pohjolaan saapuu pian kylmä talvi myrskyineen ja pakkasineen ja lumituiskuineen. Voi, miten kaipaankaan Brasilian aurinkoon ja lämpöön!
Tänään saimme molemmat uudet, upeat lasit, joten nyt näkee maailmankin erilaisena ja erottuu puiden lehdetkin paremmin kuin ennen.
Me olemme hyvin viihtyneet täällä Onnenpesässä ja niin on karvakuonotkin, jotka on juuri trimmattuja.
Olen kutonut itselleni pitsisukkia ja samalla villatakkia, joten menen nyt jatkamaan ja toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa syksyn jatkoa ja ihailkaa luontoa, joka hehkuu värikylläisyydessään.

Unelma ja Justina

Tässä minä itse ja minun mussukkani, juuri trimmatut, kuten itsekin, siis Justina ja Unelma

Kissojen ja koirien elämää

Cindymme, joka menehtyi 14.1.2006 syötyään myrkkymarkkaroita, joita joku ihminen oli tehnyt ja heitellyt lenkkipolulle

Rosalinda, Justina ja Unelma; Rosalinda menehtyi tulehduksiin 26.9.2007
Minni emo 6 pienokaisensa kera

Kuvia käsitöistäni

Käsitöitäni

Tänään aamu aukeni pilvisenä, mutta myöhemmin sitten aurinkokin yritti paistaa ja pienoinen tuulikin kävi, joten veimme pyykit ulos ja toinen koneellinen pesee vielä lisää pyykkiä. Nyt on tosi hieno syksyinen päivä.
Laitan tähän nyt käsitöitäni, joita olen kesän mittaan tehnyt.
Harmi vaan, että ne kaikki kuvat menevät tämän kirjoituksen yläpuolelle.
Tällä kertaa toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa sunnuntaita!

Hyvää syksyn jatkoa kaikille

Iloista syksyä kaikille!

Hyvää syksyn jatkoa

Hyvää syksyä

Kauniita kuvia

Itsetehtyjä kuvia

Tässä on nyt itsetehtyjä tauluja/kortteja, siis tietokoneella.

Ja tässä lisää...

Uusia tekeleitäni

Laitanpa tännekin uusia tekeleitäni, joita olen tehnyt.

Hymyä huuleen!

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää tulevaa viikonloppua ja hymyä huuleen!

Onnenpesä

On pitkä aika eli kuukausi, kun olen tännekin viimeksi kirjoittanut, mutta koneeni on ollut huollossa ja sitten oli vielä muutto parisen viikkoa sitten, joten touhua on riittänyt. Ilma on ollut sateista ja koleaa eli syksy on tullut raikkaine säineen, joten sää kylmenee ja tulee talvi ja sitten taas uusi kevät ja kesä. Niin ne vuodenajat täällä Pohjolassa vaihtuvat ja jokainen vuodenaika on minusta tosi kaunis ja odotan aina innolla sen vaihtumista. Syksy kutsuu käsitöiden pariin illan viilentyessä ja pimentyessä. Silloin on kiva käpertyä hyvään nojatuoliini ja kutoa vaikka sukkia, jos ei muuta keksi, sillä sukkiahan tarvitaan aina.
Karvakuonot ovat sopeutuneet erittäin hyvin tänne uuteen Onnenpesäämme ja tästä on helppoa lähteä ulos lenkillekin, kun tämä on rivitalo.
Oloni on ollut aika hyvä ja kiitos siitä monien lääkkeiden poistaminen. Laihduttaminen toki otti hieman voimilleni, mutta nyt en laske hiilareita enää,sillä pitää syödä proteiiniakin, joka jäi minulta liian vähälle.
Mutta nyt ei tämän enempää tällä kertaa. Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää illan jatkoa ja laittakaahan kommenttejakin minulle!

Elämän viisautta

Enpä ole aikoihin tännekään kirjoittanut ja syynä on ollut, että tällä hetkellä minulla on vain tämä läppäri enkä tykkää sillä kirjoitella. Mutta viikon kuluttua minulla on jo oma koneeni, niin sitten taas kirjoitan. Minun koneeni on nimittäin huollossa ja saan sen siis alkavalla viikolla täysin uudistettuna mukana mm. Linux. Minun sormeni jo syyhyävät tutustua Linuxiin, joten uskonpa, että Linuxin käyttö tulee tutuksi minulle tuota pikaa. Yritin laittaa tännekin kuvan Picasan kautta, mutta koska se ei onnistunut, niin laitan sen näin käsipelillä. Toivotan samalla oikein hyvää kesää kaikille lukijoilleni!

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo

Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo ja antamisen ilo on suurempi kuin ottamisen ilo. Minulla on ainakin olo kuin linnun höyhenen, kun sain annettua serkulleni 15 kiloa lankoja ja hän oli niistä niin onnellinen. Mutta nyt on taas juhlia vietetty roppakaupalla ja maailmassa on tapahtunut paljon ikäviäkin asioita. Luonnonmullistukset ovat niitä, joihin ei kukaan osaa varautua ja hätä on suuri, kun tulee maanjäristys tai hyökyaalto, joka vie mennessään monen ihmisen kodin sekä läheisiä ja perheitä. Lapset jäävät orvoiksi ja ruokaa ja vettä ei ole. Onneksi maailmassa on järjestöjä, jotka auttavat juuri hätään joutuneita ja vievät heille ruokaa ja juomaa ja järjestävät väliaikaisia asuinpaikkoja. Mutta kyllä kestää kauan ennenkuin ihminen tajuaa, mitä tapahtui ja miten tästä tarpotaan eteenpäin. Mutta elämä jatkuu aina heillä, jotka ovat kaikesta säästyneet ja vaikka vammaisinakin, niin elämän liekki kuitenkin lepattaa.

Mikäli haluat lukea toista blogiani, niin osoite on:

http://paivatyhteenliittyy.blogspot.com

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ 11.5.2008

Huomenna vietetään äitienpäivää! Onnea kaikille äideille unohtamatta tietenkään eläinäitejä, sillä äitejähän hekin ovat.

HAUSKAA VAPPUA!

HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE 2008!

Tänään on jo vapun aatto ja toreilla on ilmapallojen myyjiä ja kaikkea muutakin siellä myydään. Ihmisiä on paljon liikkeellä ja lapset ovat innoissaan ilmapalloista, sillä jokaisella pitää vappuna olla ilmapallo. Me olemme soitelleet yhdessä mieheni kanssa ja hauskaa riittää meillä aina. Nauru pidentää ikää, kuten sanotaan ja toivotaan, että se pitää myös meidän kohdalla paikkansa. Joimme lattee nessut parvekkeellamme ja ajatukseni lensivät taas kauas lämpimään Brasiliaan ja kuvittelin, että istumme palmujen alla ja nautimme lattee nessusta ja kuuntelemme monien erilaisten lintujen laulua ja kukkokin siellä jossain kiekuu.
Mutta nyt toivotan lukijoilleni oikein mukavaa vappua 2008!

Vuosi vierähtänyt

Nyt on jo vuosi vierähtänyt, kun tänne ensi kerran kirjoitin. Haluankin kiittää teitä kaikkia, jotka olette käyneet lukemassa blogejani. Paljon on vuodessa ehtinyt tapahtua ja paljon vielä tapahtuu tulevaisuudessa. Nyt on tullut jo kesä ja lämmintä on jo +17 astetta ja linnut visertävät jo niin ahkerasti. Olen ollut parvekkeellamme ja siellä oli tänään jo yli +25 astetta, joten hyvin tarkeni istuskella siellä ja kutoa sukkia. On tainnut vierähtää myös aikaa, kun viimeksi tänne kirjoitin, joten nyt on taas aika kirjoitella kuulumisia tänne. Ikävä onnettomuus sattui Espanjassa, jossa kuoli myös suomalaisia. Se ei koskenut minua, mutta se kosketti minua syvältä sydämestä. Mutta elämä jatkuu, vaikka se on varmasti vaikeaa niillä, jotka olivat uhreja ja niillä jotka menettivät läheisensä. Tällaisista asioista on hyvin vaikeaa toipua ja ainakin se vie pitkän ajan, mutta ei varmasti unohdu koskaan.
Leijonamissit voivat hyvin ja kävivät tänään jo ihmettelemässä joen rannassa veden rajassa ilmeisestikin laineita, jotka loiskivat rantaan. Joen rannassa on mukavampi kävellä kuin asfaltilla ja tuoksu on aivan mahtava sekä veden tuoksu että kasvien tuoksu.
Mutta nyt toivotan lukijoilleni oikein hyvää viikonloppua ja pitäkää huolta toisistanne ja itsestänne ja kiitokset vielä kerran, että olette jaksaneet lukea blogejani!

Onni on elämänasenne

Tänään on taas lauantai ja ilma on kirkas ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöä on jo +7 astetta. Muuttolintuja on jo palaillut tänne Pohjolaan viettämään kesäänsä ja rakentamaan pesäänsä. Lintujen laulua alkaa olla jo monenlaista. Mutta mikään ei vedä vertoja sille, mitä on Brasiliassa. Siellä on satoja eri lintulajeja ja laulukin on niin kaunista.

Nyt on täällä alkanut jo siitepölyaika ja sen ainakin minä tunnen sekä nenässäni että silmissäni kuin myös hengityksessäni, joten astmalääke on nyt ahkerassa käytössä eikä mieleni tee mennä ulos. Mutta täytyy vaan nyt tällä kertaa kestää nämäkin ajat, sillä vielä koittaa aika, jolloin minun ei tarvitse kärsiä siitepölyistä ja siitä minä nautin.

Nyt laitan tähän toisen blogini linkin, sillä pidän sen aina ajan tasalla ja tänne kirjoitan vain joskus.

http://paivatyhteenliittyy.blogspot.com

Elä unelmaasi!

Taas on uusi aamu auennut tänne Pohjolaankin. Toisella puolella maapalloa vielä nukutaan ja Brasiliassahan he ovat 6 tuntia peräti jäljessä meidän kesäaikana. Mutta kun sinne menemme, niin siellä sitten uppoudumme heidän joukkoonsa ja elämme maassa maan tavalla. Ajattelimme käydä myös katsomassa suomalaisten perustamaa Penedon-kylää, jonne lähti paljon ihmisiä hyvän elämän toivossa. Heitä palasi osa kuitenkin takaisin Suomeen ja osa jäi sinne ja voi nykyään hyvin. Penedossa on oikein suomalaiskylä ja siellä on kauniita puutaloja ja joulupukkikin on lasten suosikki Brasiliassakin. Sinne kaipaus jatkuu, kunnes olemme siellä.

Mutta sitä ennen minun täytyy saada itseni parempaan kuntoon, jotta jaksaisin matkustaa 13-14 tuntia lentokoneessa toki siellä on välilaskukin välillä ja saa käydä syömässä ja jalotella. Mutta toki se tulee olemaan aika raskas matka ja siksi minun täytyy saada painoani pois aika paljon. Brasiliassa on ilmasto myös hyvin terveellistä, koska siellä ei ole näitä siitepölyaikoja, mitä täällä Suomessa on maaliskuusta elokuun loppuun, kuten minullakin on vaikeata. Siellä on myös maitotuotteet valmistettu eri tavalla kuin täällä ja siellä ei ole kalliita laktoosittomia tuotteita ja ei laktoosittomia tuotteita, vaan siellä voi käyttää maitotuotteita aivan vapaasti. Tosin heillä on erilaiset ruokatottumukset siellä kuin meillä täällä, mutta paljon terveellisemmät ja sehän on hyvä asia.

Mutta nyt tähän päivään ja takaisin tänne Pohjolaan, jonne kesä tekee tuloaan hitaasti mutta varmasti.

Muistoja, muistoja

Onpa jälleen vierähtänyt pitkä aika, kun olen viimeksi tänne blogiini kirjoittanut. Mutta päivät menevät niin nopeasti, että ei meinaa perässä pysyä. Nyt mieleeni tulee aika tuo onnellinen, vaikka ei tässäkään ajassa mitään muutosta ole tullut huonompaan suuntaan. Ainahan sitä voi miettiä ja muistella vanhoja hyviä aikoja, kuten sanotaan. Ja toki mieluummin muistelee hyviä ja onnellisia aikajoa kuin ikäviä aikoja, joita niitäkin varmasti jokaisella meillä on ollut elämässämme. Mutta sitten on myös niitä huippuhyviä aikoja, jotka palautuvat mieliimme aina silloin tällöin. Minulla on hyvin paljon muistoja, sekä hyviä että ikäviä, mutta mieluummin kerron niistä hyvistä ajoista. Minulla on aina ollut hyvä ja turvallinen koti. Kävin koulun ja menin töihin ja menin naimisiin ja sain ensimmäinen lapseni. Se oli myös ihanaa aikaa, joskin siihen liittyy myös ikäviä hetkiä. Mutta sitten joitakin vuosia myöhemmin sain kaksoset, joka teki minut ikionnelliseksi. Olin ensin saanut seurata ensimmäisen lapseni kehitystä ja nyt sain seurata kahta yhdellä kertaa ja se, jos mikä, on todellakin mielenkiintoista. Mutta ne ajat ovat jo takanapäin ja lapseni ovat jo aikuisia ja vanhimmalla lapsellani on jo omia lapsiakin tepsuttelemassa. Näin on aikaa vierähtänyt ja aina palaa kuitenkin mieleeni ne ajat, kun lapseni olivat vielä pieniä. Nyt on todellakin mukavaa seurata heitä omissa oloissaan, kun he ovat jo aikuisia. No, meillä vanhoilla on myös omat suunnitelmamme, joten meille tulee muutaman vuoden kuluttua erittäin suuri elämänmuutos, kun aiomme muuttaa Brasiliaan pitkäaikaisten ystäviemme luokse, joihin olemme pitäneet yhteyttä jo 46 vuotta. Siellä tulee olemaan myös ihanaa ellei ihaninta aikaa, kun saamme vain nauttia kaikesta ja varsinkin siitä ikuisesta lämmöstä, mitä siellä on. Meitä odottaa siellä jo oma koti puutarhoineen ja uima-altaineen ja hyvine ystävineen. Mitäpä ihminen voisi enää muuta toivoa!

Mietelmiä tänään

Enpä ole tänne blogiini kirjoittanut taas pitkiin aikoihin, mutta olenkin aloittanut jo uuden blogini, jonka osoitteen laitan tänne.
Mutta tänään on hyvin sumuinen ja harmaa ja kostea päivä. Tällöin ajatukseni lentävät Brasiliaan, meidän unelmien maahan, jossa meitä hyvät ystävät jo odottavat saapuvaksi sinne. Sinne mieleni halajaa ja sinne vielä jonain päivänä lennämme. Mutta ajattelimme ensin olla 6 kuukautta, mutta jälleen mielemme vaihtuivat ja aiommekin olla vain 3 kuukautta, koska sitten on jo kiire kotiin ja pakkaamaan suurta elämänmuutostamme varten. Mutta se päivä on vielä edessäpäin ja toivottavasti saamme olla terveinä vielä pitkän ajan ja monet vuodet. Siellä aavan meren tuolla puolen on sitä rauhaa ja rakkautta joka puolella, joten sellainen elämä antaa paljon voimia.
Mutta nyt yritän laittaa tähän uuden blogini linkin:
http://paivatyhteenliittyy.blogspot.com

Talven selkä taittunut

Talven selkä on nyt taittunut ja niin taittuu maaliskuukin jo huhtikuuksi huomenna, joten kevät on tullut. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita on +7 astetta, mutta enemmänkin on luvattu. No, tämä onkin vasta aamua, mutta kunhan aurinko pääsee oikein kunnolla lämmittämään, niin kyllä se lämpökin siitä nousee.
Minulla piti olla tänään kampaaja, mutta hänkin on sairastunut ja aikani peruutettiin, joten uutta aikaa pitää miettiä. Onni oli minullakin nyt matkassa, koska olen itsekin hieman huonokuntoinen enkä oikein olisi jaksanutkaan mennä istumaan kampaajalle. Mutta sekin on nyt siis edessä päin ja aina on iloinen asia päästä kampaajalle ja saada hiukset kuntoon. Nyt on paljon flunssaa liikkeellä, joten ei taida monikaan säästyä tämän talven flunssalta.
Vihdoin sain laskurinkin laitettua tänne ja siitä on tosi ilo seurata, että käykö täällä kukaan lukemassa minun blogejani. Ilokseni täällä on käyty, joten kiitos kaikille, jotka olette pistäytyneet sivuillani. Niin, laskuri olikin yllättävän helppo laittaa tänne, kun löysin netistä erittäin hyvät ohjeet ja niitä seuraamalla sain laitettua laskurit molempiin blogeihini. Kiitokseni myös laskurin ohjeiden laatijalle!
Tänään aion vain lepäillä, jotta saisin tämän yskäni pois ja voimani palautumaan jälleen. Pian on kesä ja silloin pääsemme joenrantaan istuskelemaan ja nauttimaan laineiden loiskeesta ja lintujen lauluista. Kuitenkin kaipaus Brasiliaan on todellakin valtava. Mutta positiivisesti ajateltuna meillä on onnea, koska meillä on siellä hyvä ja luotettava ystävä 46 vuoden ajalta ja tiedämme, että hän odottaa meitä sinne saapuvaksi jonain päivänä.
Mutta nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikon alkua!

Kevättä rinnassa

Aamu aukeni tänään sunnuntaina sumuisena ja lämpöasteita oli jo +4 astetta. Kaikki on niin hiljaista, koska on sunnuntai. Flunssa vielä jatkuu ja jatkuu ja olo on välillä väsyneempi välillä hieman parempi. Mutta aika kauan tuntuu flunssa kestävän, kun ei kunnolla tule päälle kuumeineen. Minulla on vain yskää ja se tuntuu painuvan vaan alemmas ja alemmas, että äänikin vaan pihisee. Niin on moni muukin saanut kokea tämän kevään flunssan ja se tuntuu olevan aika sitkeää laatua.
Minun tekisi niin mieleni alkaa taas neuloa tallukoita , koska toinen tallukas on valmis ja toinenkin on jo kantapäässä, mutta voimani eivät vielä riitä, joten odotellaan vielä jokunen päivä. Myös olen ajatellut, että voisin neuloa hahtuvalangasta lämpimät sukat. Olen paljon tutkinut hahtuvalankaa netissä ja niitä on monenlaisia. Mutta ajattelin soittaa huomenna käsityöliikkeeseen ja kysellä hieman siitä, että minkävärisiä siellä on ja millä puikoilla voi tehdä ja onko kaksinkertaisena vaiko yksinkertaisena. Hahtuvalanka tuntuu nyt olevan todellakin kovassa muodissa ja varmasti se on lämmintäkin.
Neulekoneella yritin tehdä kaula-aukkoa, mutta siinä täytynee olla joku vippiskonsti, jota minä en ole huomannut, koska minulla ei vieläkään se onnistu. Tällä kertaa taas jätin neulekoneeni sivuun ja olen siis neulonut vain käsin. Mutta täytyyhän sitä taas toisenkin kerran yrittää, jos vaikka luonnistaisikin sitten. Neulekone on niin hyvä ratkaisu minulle, että vaikka en vielä osaakaan neuloa sillä, niin en siitä voi luopua, en ehkä ikinä.
Kun parin vuoden päästä muutamme Brasiliaan, niin otan neulekoneeni sinne mukaan, sillä onhan sielläkin lankoja, joita voi neuloa neulekoneella. Aiomme myös ottaa mukaamme hanurit ja viulut. Tosin ajattelimme ensin mennä noin 6 kuukaudeksi sinne ja ottaisimme jo silloin hanurin ja viulun mukaamme. Meillä on siellä sitten jo talo valmiina, sillä ystävämme on lupautunut sellaisen meille hankkimaan. Meillä on siellä ystävä 46 vuoden takaa, joten häneen voi todellakin luottaa. Se, miten olemme tutustuneet häneen, onkin taas pitkä juttu, joten siitä kerron seuraavalla kerralla.
Nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää sunnuntaita!

Uusi päivä, uusin voimin

Nyt on sitten taas uusi päivä valjennut ja lämpöasteita on nyt jo +7 astetta, joten talven selkä on taittunut ja voitettu ja nyt on alkanut kevät ja odotamme kesää. Sain vihdoinkin laitettua kuvan profiiliinkin ja nythän se onnistuikin, ihme kyllä! Tänään olen vielä ollut hyvin väsynyt, liekö flunssaa vaiko allergista, sitä on vaikea erottaa toisistaan. Mutta alllergia-aikahan se on kuitenkin nyt jo käsillä ja oireet ovat myös senmukaiset. Odotamme kesää innolla, koska silloin olisi niin lämmintä, mutta ah, se allergisen ainainen tuska. En voi mennä ulos ollenkaan kesällä, koska silmäni menevät lähes umpeen ja nenä vuotaa ja kurkku on kipeä. Eihän siihen mitkään lääkkeetkään auta, sillä onhan minulla astmalääkettä, mutta silti on aika pahat oireet. No, täytyy vaan ajatella, että pian olemme aavan meren tuolla puolen ja siellä ei ole huolta allergiasta eikä astmasta ainakaan kasvien puolesta ja maitotuotteetkin on siellä valmistettu aivan eri metodilla kuin täällä koto Suomessamme. Näin voin hyvin siellä nauttia maitotuotteista ilman, että tulee kovia vatsavaivoja. Täällä Suomessa on laktoositonta ja Hyla maitoa ja muita tuotteita, mutta ne ovat niin kalliita. Vaikka pakkohan se on niitä käyttää, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Ainahan voi ajatella, että on nyt jo aavan meren tuolla puolen ja voi istua vapaasti vaikka uima-altaan reunalla ja neuloa tai vain olla ja kuunnella musiikkia ja välillä pulahtaa uima-altaaseen uimaan. Siellä on ihanan rauhallinen olo, myös sisäinen rauha.

Ja nyt, hyvät lukijani, toivotan teille oikein hyvää viikonloppua ja pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne!

Laitan tähän vielä salomoninsolmuvirkkauksella tekemäni hartiahuivin kuvan, joka on siis vasta alullaan.

Aurinko paistaa

Laitan tähän vielä muutaman kuvan leijonamisseistämme.

Ylhäällä on Unelma 10 vuotta ja alhaalla siskonsa Justina 10 vuotta.

Myrskyn jälkeen on poutasää...

Kuten laulussakin sanotaan, että Myrskyn jälkeen on poutasää, niin se pitää täysin paikkaansa. Tänään on aurinko paistanut siniseltä pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteet vain kohoavat ja ovat tällä hetkellä +5 astetta lämmintä ja lämpenevää on luvassa edelleenkin. Ja kun yölläkin on lämpöasteita, niin johan lumet saavat kyytiä aika lailla ja kasvit pääsevät rehevöittymään ja kukoistamaan. Flunssaa on vielä liikkeellä aika paljon ja minäkin olen jotenkin huonossa kunnossa, mutta en oikein tiedä, onko tämä flunssaa vai siitepölyallergiaa. Niskani ja hartiani ovat vihdoinkin ilmoittaneet minulle parantuvansa, kun niistä kärsin vuoden ajan. Mutta selkäni vielä vihottelee minulle, sillä minun on vaikea vielä nousta ylös tuolilta. Mutta rauhallisuutta se vaan vaatii ja kärsivällisyyttä, niin kyllähän kaikesta selviää. Nykyään on niin paljon auttavia tahoja sairauksille, että epätoivoa ei kannata jauhaa päässään. Kaikesta selviää, jos vain yrittää eikä luovuta.

Villakoiramme saivat ensimmäisen leijonaleikkauksensa ja ovat tosi ylpeitä kampauksestaan. Laitan tähän nyt muutamia kuvia heistä.

Lunta pyryttää

Taas on vierähtänyt hieman aikaa, kun olen viimeksi jotain tänne kirjoittanut. Sillä aikaa on joitakin asioita muuttunut ja minulla olikin vaikeuksia päästä tänne kirjoittamaan mitään. Mutta toivotaan, että nyt pääsisin jatkossakin tänne päivittämään blogiani.
Tänään on välillä paistanut aurinko ja välillä on pyryttänyt lunta hyvinkin sakeasti. Onneksi myrsky on jo täällä hieman laantunut ja luvassa on ainakin huomisesta eteenpäin jo lämpöasteita. Siitä se varma kevääntulo sitten alkaa ja pianhan se vaihtuu jo taas kuukausikin huhtikuuksi. Sitten on enää kuukausi vappuun ja silloinhan jo pitäisi olla kesä ja lämmintä. Mutta saas nähdä sitten, millainen kesä on, kun talvi on ollut niin lauha ja ainakin täällä länsirannikolla lähes lumeton.
Karvakuonot on nyt trimmattuja ja hyvin kauniita, sillä heillä on nyt leijonaleikkaus ensimmäistä kertaa 10 elinvuotensa aikana. Mutta kesäksi sitten taas he saavatkin kesäkampauksen ja leijonaleikkausta voimme pitää taas muina aikoina, kun ei ole niin kuumaa. He ovat itsekin hyvin tyytyväisiä uuteen kampaukseensa.
Olen myös neulonut aika paljon, kun olen viimeistellyt keskeneräisiä käsitöitäni ja joitakin olen tehnyt uusiakin kuten pääpannan, jonka tein sähkönsinisestä Mambo-langasta ja palmikkokuviolla. Minulla on myös samaa lankaa vadelmanpunaisena ja siitä aion myös neuloa pannan itselleni. Tein myös Teddy-langasta tallukkaat itselleni eli lämpöiset ja isot sukat, jotka olisivat sitten hyvät jalassani. Toinen on jo valmis, mutta toinen sukka eli tallukas jäi hieman kesken, kun minulle tuli selkä kipeäksi, että en pysty tällä hetkellä neulomaan enkä paljon jaksa edes ylhäällä olla.
Tällä koneella ei ole kivoja hymiöitä saatavilla, koska tässä on Vista ja me emme saa tänne asennettua mitään meidän vanhoja lisälaitteita, kuten printteriä, webkameraa jne. Mutta keväällä aiomme vaihtaa tähänkin koneeseen xp:n, johon saa kaikki laitteet asennettua helposti ja pääsemme taas nauhoittamaan musiikkiamme, joita sitten lähetämme ystävillemme aina Brasiliaan asti.
Brasiliaan on valtava ikävä, mutta nyt me voimme hyvin olla yhteydessä sinnekin, koska olemme asentaneet tänne Skypen, jolla on helppoa puhua ympäri maailmaa. Ja hyvin kuului viimeksikin, kun olimme Brasiliaan yhteydessä.
Mutta nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää kevään ja kesän odotusta!

Kevättä kohti

Onpa aikaa vierähtänyt, kun olen tänne blogiini viimeksi jotain raapustanut. Mutta paljon on tapahtunutkin näinä kuukausina sekä ikävää että iloisia asioita.
Syksy on mennyt ja samoin joulu ja talvi on taittunut hyvin leudoissa merkeissä eikä lunta ole ollut juuri nimeksikään. Nyt odottelemme vain lämmintä kesää ja runsasta siitepölykautta. No, eihän se kevät ja kesä mikään kiva asia ole, kun on allerginen siitepölyille ja joka kausi alkaa jo maaliskuussa ja loppuu syyskuun puolella. Myös siksi kaipaan niin kovin Brasilian lämpöön, koska siellä ei ole näitä kasveja ja siitepölykautta, kuten meillä täällä Suomessa. Olen kirjoitellut tänne blogiini likimain vuoden ajan, mutta eipä ole kommentteja ainakaan tullut mitään, joten enpä tiedä edes, käykö täällä kukaan. Mutta minä olen nyt alkanut neulomaan keskeneräisiä käsitöitäni ja tänään saan yhdestä puserostani jo toisen hihan valmiiksi. Sitten ei puutu enää kuin kaula-aukon huolitteleminen ja kiinniompeleminen ja se on valmis. Tämä pusero jää sitten odottamaan pääsyä aavan meren tuolle puolen. Ensi viikolla alamme todenteolla huoltamaan neulekonettani ja sitten vain kelkat suhisemaan vauhdilla, jotta valmista syntyy.
Kunhan nyt ensin kokeilen sitä kaula-aukkoa, niin sitten kun sen opin tekemään hyvin, niin minä suhistelen vaikka pitsineuleisen puseron itselleni, sillä uudessa Novitassa on ihania malleja vaikka kuinka paljon.
Mutta nyt siirryn muihin toimiin ja toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua!

uudet tuulet puhaltavat

Jälleen on kulunut pitkä aika, kun olen tänne jotain raapustanut. Äsken kirjoitin tänne aika pitkälti, mutta kun aloin etsimään kuvia netistä, niin tämä kirjoitus menikin pois ja nyt on aloitettava sama uudestaan, että sillai. Mutta en ole jaksanut kirjoitella, koska olen sairastellut niin paljon. Myös Rosalindan poismeno on vienyt voimani ja sitten sain flunssan ja tulehduksen, josta oli vaikea selvitä monien antibioottikuurien jälkeen ja jälleen olen antibioottikuurilla. Tunnen itseni hyvin väsyneeksi ja onhan se ajankohtakin täällä pohjoisessa hyvin pimeää ja kylmää. Niinpä ajatukseni lentävät jatkuvasti uuteen kotimaahamme, lämpimään Brasiliaan, jossa meitä hyvät ystävämme jo odottelevat. Mutta meillä on vielä Justina ja Unelma, jotka molemmat täyttivät hiljattain 10 vuotta, joten toivon, että he saisivat vielä elää kanssamme. Meillä on nyt myös läppäri ja tämä uusi kone, jonka vanhin poikani on laittanut kuntoon ja jolla voimme sitten editoida videonauhojamme, joihin nauhoitamme omaa musiikkiamme. Tässä uudessa koneessamme on uusi Windowsin käyttöjärjestelmä ja se ei vielä hyväksy kaikkia vanhoja ohjelmia ja oheislaitteita. Mutta ehkäpä jo ensi vuoden puolella siihen voi liittää oheislaitteemmekin ja muut ohjelmat. Muuten tämä Vista on erittäin ihana ja helppo käyttää ja tätäpä en vaihtaisikaan enää muihin järjestelmiin. Tässä Vistassa on niin paljon erikoisuuksia ja uutta. Mutta toivottavasti muistan nyt tallentaa myös tämän kirjoitukseni, sillä enää en jaksa kirjoittaa uudestaan kaikkea. Tähän en saa laitettua mitään kuvia, sillä tässä koneessa ei niitä ole, mutta taidanpa kokeilla tuota läppäriä ja sitten yritän sieltä klipata jonkin kivan kuvan tähän, mutta toki ensin tallennus.
Nyt lopettelenkin taas tältä päivältä ja jatkan taas joskus.

Yyterin kauneutta 30.9.2007

Syksyn ruskaa ja sieniä

Surulliset tuulet

Surulliset tuulet puhalsivat viime keskiviikkona meidän ylitsemme ja sydämemme itkee jatkuvasti. Meidän kultainen Rosalindamme otettiin pois viime keskiviikkona eli 26.9.2007 11 vuotta ja 4 kuukauden ikäisenä. Hänellä oli kuumetta sekä kohtu-ja munasarjatulehdus ja vaikea diabetes. Ja vaikka hänellä oli vahvimpia lääkkeitä tulehdukseen, niin se ei enää auttanut. Hän hengitti jo hyvin raskaasti, joten lähtö oli lähellä. Meidän on vain sopeuduttava tämänhetkiseen olotilaamme ja olla mahdollisimman luonnollisesti Justinan ja Unelman kanssa.
Mutta me tiedämme, että Rosalindalla on nyt hyvä olla yhdessä parhaan ystävänsä Cindyn kanssa. Mutta meidän surumme jatkuu sydämissämme ja kaipaus on kova mollempia menetettyjä kohtaan.
Tänään aamulla oli sumua, mutta värikkäät syksyn puut antavat kaikelle harmaudellekin iloisen sävynsä. Luonto on niin kaunista ja jokainen vuodenaika on omalla tavallaan kaunis.
Viimenkin saimme läppärinkin toimimaan ilman piuhoja, uten kuuluukin, mutta emmehän mekään voi kaikkea tietää. Mutta nyt kuitenkin tämä jo toimii ja on erittäin hyvä.
Huomenna alkaa loma ja silloin annamme jälleen huonekaluja pois, koska lähtö Brasiliaan voi tulla sitten ensi kesäkuun jälkeen milloin tahansa, ottaen huomioon, että Justina ja Unelmakin ovat jo 10 vuotiaita tällä hetkellä. Huomenna siis laitamme taas paikkoja uuteen uskoon ja katsomme, mitä otamme mukaamme ja mitä annamme pois. Ensi keväänä viimeistään aion myydä oman hääpukuni, sillä turhaan minä sitä mukanani vien aavan meren tuolle puolen.
Niin, siellä meitä odottaa ihana elämä yhdessä ystäviemme kanssa, jotka myös rakastavat musiikkia, kuten mekin.
Siispä, joka päivä meidän ajatuksemme on jo Brasiliassa uima-altaan ääressä tuoretta mehua ja hedelmiä nauttien.
Mutta nyt on aika jälleen lopettaa, koska minun pitää levätä nyt paljon, sillä olen taas antibioottikuurilla ja se ei ole mitään helppoa.
Aurinko alkaa loistaa ja poistaa harmauden, joten lopetan tällä kertaa ja seuraavalla kerralla taas enemmän. Aurinkoisia syksyn päiviä kaikille!

sydämeesi aurinko talleta, niin pimeinkin päivä on valoisa

Aamu valkeni aurinkoinen ja hieman tuulinen. Puut hehkuvat loistavissa väreissään ja tuovat iloa ihmisten sydämiin. Rosalindan insuliinin antaminen on onnistunut aika hyvin ja hän pitää päätään paikoillaan tarpeellisen ajan. Unelma, jolla on ollut diabetes jo yli vuoden, osaa itse tulla ensin minun luokseni ja sitten menemme yhdessä siihen paikkaan, jossa lääke on aina annettu ja se onnistuu erittäin hyvin.Mutta nyt elämme näin päivän kerrallaan ja nautimme jokaisesta hetkestä, jonka saamme karvakuonojemme kanssa viettää. Tiedämme molemmat, että tulee hetki, että heistä on luovuttava ja se tulee olemaan hyvin raskasta. Me rakastamme heitä niin paljon.
Mutta onneksi olemme saaneet olla heidän kanssaan jo Rosalindan 11 vuotta ja Justinan ja Unelman 10 vuotta. Siihen aikaan on mahtunut hyvin paljon iloa, siis enemmän iloa kuin surua, koska he ovat olleet niin terveitä tähän asti.
Mutta mitä teemme sen jälkeen kun heitä ei enää ole?

No, meillä on tulevaisuuden suunnitelma jo valmiina. Me muutamme Suomesta Brasiliaan ja siksi olemme latautuneet jo ajatukseen, että karvakuonoja ei ole ja meidän uusi kotimaamme tulee olemaan Brasilia. Olemme antaneet pois jo paljon kaikenlaista mm. kukkia, kirjoja, huonekaluja ym. tavaraa, joita emme aio ottaa mukaamme aavan meren tuolle puolen. Meitä ei jää tänne kaipaamaan ketään, sillä lapset ovat jo aikuisia ja he pääsevät luoksemme, milloin itse ehtivät.
Olemme jo katselleet talojakin sieltä ja kyllä siellä on paljon kauniita taloja uima-altaineen ja hedelmätarhoineen. Meillä on erittäin hyvä ystävä, jo 45 vuoden takaa, joka auttaa meitä talon katsomisessa ja muutoinkin neuvoo meitä alkuun pääsemisessä. Meillä on yhteiset harrastukset, nimittäin musiikki, joka on meidän sydäntä lähellä. Siellä me saamme soitella kaikki yhdessä ja sitten nauhoitamme ja teemme elokuvaksi ja lähetämme tänne Suomeen ystävillemme.
Mutta nyt elämme vielä täällä kylmässä Pohjolassa ainakin ensi kesään asti, jolloin meillä on mahdollisuus saada pysyvä oleskelulupa uuteen lämpimään kotimaahamme.
Mutta nyt on jälleen tullut aika sanoa hyvää yötä kaikille ja kauniita unia!

Syksyn ruskaa, elämän tuskaa

Onpa kulunut pitkä aika, kun viimeksi olen tänne jotain naputellut. Mutta minulla on ollut monta hyvää syytä siihen. Olen ollut kipeänä ja flunssassa ja sitten saimme tietää, että yksi koiristamme on sairastunut diabetekseen. Se oli jälleen erittäin raskas isku meille, vaikka meillä on jo yksi koira, jolla on diabetes. Mutta silti! Eipä ole helppoa aina antaa kaksi kertaa päivässä insuliinia ensin toiselle ja sitten toiselle. Mutta nyt olemme jo viikon ajan sitä tehneet ja olemme saaneet huomata, että päivä päivältä siihenkin asiaan tottuu ja se menee sitten loppujen lopuksi jo rutiinilla. Toki isommalle koiralle on aina vaikeampaa pistää insuliinia kuin pienemmälle koiralle. Mutta elämäähän tämä vaan on ja elämään kuuluu iloa ja surua.
Nyt on alkanut jo syksy ja se näkyy jo puissa erittäin värikkäinä väriläiskinä. Siellä on vihreän seassa keltaista ja punaista. Se on merkki syksyn saapumisesta. Mutta aina syksyn jälkeen tulee sitten talvi ja pakkaset ja lunta ja liukkaat kelit. Talven jälkeen luonto alkaa heräämään jälleen eloon, kuten me pohjoismaalaisetkin täällä kylmässä pohjolassa, kun aurinko alkaa pilkistää taivaalla meillekin. Keväällä luonto puhkeaa kukoistukseensa ja sitten tulee taas kesä ja odotukset ovat jokaisella, että kesä olisi lämmin. Niin, me kaipaamme täällä kylmässä pohjolassa lämpöä ja aurinkoa ja auringostahan me saamme D-vitamiiniakin.
Niin, tuli tässä tehtyä samalla tietokoneremonttiakin. Me vaihdoimme kaksi minun tietokonettani läppärikäppäriin, jolla on erittäin hyvä kirjoittaa. Toki me jätämme vielä yhden tietokoneen elokuvan tekoa varten, sillä se on erittäin tärkeää meille molemmille. Me nauhoitamme ensin musiikkiamme ja sitten viemme sen tietokoneelle ja siellä minä editoin ja valmistelen siitä elokuvan ja sitten tietokone tekee sen elokuvan dvd:lle ja me poltamme sitä sitten monille hyville ystävillemme ja ystävämme ovat olleet hyvin tyytyväisiä. Sehän on meille hyvin tärkeää, että ystävämme tulevat iloisiksi nauhoistamme.

Nyt lopetan taas tältä päivältä ja jatkoa seuraa aina kun ehdin tähän istahtamaan.
Hyvää yötä kaikille laulun sanoin "Joutuin vain nyt Nukku-Matin luo...