http://helena-ajatelmia2.blogspot.com
JOKA ON JATKOA TÄLLE BLOGIINI.
22.2.2018
Danny
keskiviikko 23. maaliskuuta 2011
torstai 17. maaliskuuta 2011
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
PITKÄSTÄ AIKAA KUULUMISIA SIRULANDIASTA
Tänään on keskiviikko ja 9. päivä maaliskuuta. Päiväksi on luvassa jo plusasteita ja aurinkokin paistaa pilvettömältä taivaalta. Talitintit lentelevät ja tuovat iloa meille viserryksillään. Siispä, kevät tekee tuloaan ja kova talvi on takanapäin.
Nyt olemme asuneet täällä luonnon keskellä jo kolmisen viikkoa ja täällä on tosi, tosi hyvä olla. Vielä ei kaikki tavarat ole löytäneet omia paikkojaan, mutta kyllähän ne lopuksi vielä löytävät.
Olen kutonut aika paljon ja etupäässä sukkia, mutta nyt on tullut ainakin pieni paussi tämän pyörtymisen takia. Minulla kun on jälleen flunssa ja raju virtsatietulehdus, joka jälkimmäinen ilmeisestikin aiheutti pyörtymiseni ja kaatumiseni. No, toki olisi vammat jääneet vähäisemmiksikin, jos en olisi lähtenyt juoksemaan kohti sänkyä. Minä jäin vain metrin verran sängystä, kun kaatusin ja satutin itseni. No, sattuuhan sitä kaikenlaista, kun vanhaksi tulee. Mutta nyt ainakin osaan olla varovaisempi enkä lähde juoksemaan, vaan rauhallisesti liikuskelen.
Näillä rakkaani ostamilla tulppaaneillani toivotan teille kaikille oikein leppoisaa ja aurinkoista kevättä!
Ja tässä löytynee vielä kolmet kutomani sukat, jotka lähetän tyttärelleni.
Ja meidän pieni ja suloinen Sirumme oma purutikku suussaan.
Ja kuten huomaatte, niin minulla on sama muoti naamataulussani kuin Sirullakin. Mutta elämä hymyilee sittenkin!
Oikein mukavaa kevättä teille kaikille, rakkaat lukijani, ystäväni, ja pitäkää itsestänne huolta!
Nyt olemme asuneet täällä luonnon keskellä jo kolmisen viikkoa ja täällä on tosi, tosi hyvä olla. Vielä ei kaikki tavarat ole löytäneet omia paikkojaan, mutta kyllähän ne lopuksi vielä löytävät.
Olen kutonut aika paljon ja etupäässä sukkia, mutta nyt on tullut ainakin pieni paussi tämän pyörtymisen takia. Minulla kun on jälleen flunssa ja raju virtsatietulehdus, joka jälkimmäinen ilmeisestikin aiheutti pyörtymiseni ja kaatumiseni. No, toki olisi vammat jääneet vähäisemmiksikin, jos en olisi lähtenyt juoksemaan kohti sänkyä. Minä jäin vain metrin verran sängystä, kun kaatusin ja satutin itseni. No, sattuuhan sitä kaikenlaista, kun vanhaksi tulee. Mutta nyt ainakin osaan olla varovaisempi enkä lähde juoksemaan, vaan rauhallisesti liikuskelen.
Näillä rakkaani ostamilla tulppaaneillani toivotan teille kaikille oikein leppoisaa ja aurinkoista kevättä!
Ja meidän pieni ja suloinen Sirumme oma purutikku suussaan.
Oikein mukavaa kevättä teille kaikille, rakkaat lukijani, ystäväni, ja pitäkää itsestänne huolta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)