Tänään on keskiviikko ja 30. päivä tammikuuta. Sää on jäätävää tihkusadetta ja myrskyä ja +2 asteen liukas keli. Eipä ole tehnyt mieli nenääni ulos pistää! Mutta onneksi on koti, joka on lämmin ja jossa on hyvä olla!
Vielä vuosi sitten olimme ensin Espanjassa ja välillä piipahdimme toisella puolen maapalloa eli Brasiliassa. Se olikin meille molemmille elämys nähdä millaista oli toisella puolen maapalloa. Siellä oli kesäaika ja moskiittoja oli valtavasti ja toki ne minua söivätkin jatkuvasti. Mutta muuten siellä paistoi aurinko ja välillä ukkonen jylläsi, mutta asteet olivat +30 asteen tuntumassa, joten lämmintä siellä ainakin riitti.
Mutta ihanat ikimuistoiset muistot jäivät ja ne pysyvät sekä muistoissa että valokuvina.
Ja kissat viihtyivät myös hyvin sylissäni ja ne olivat tosi ihania!
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa illan jatkoa!
Tänään on perjantai ja 18. päivä tammikuuta. Pakkasta on jo varoitukseen asti eli -22 astetta, mutta huomiseksi on luvassa vain -2 astetta. Aurinko paistaa jälleen ja se kertoo kevään tulosta.
Tänään olen miettinyt, miten onnekas olenkaan, kun minulla on oma koti, ihana aviomies, ihanat lapset ja lapsenlapset sekä aivan mahtavan ihania ystäviä. Ja sisimmässäni on rauhallinen olo. Sairaudetkin, joita minulla on, ovat voitettavissa, kun saan painoa alaspäin ja sehän jo huristeleekin alas. Eilen ostimme ilmanpuhdistajan ja tänään rakkaani osti minulle tablet tietokoneen.
Että voisinko enää onnellisempi olla?! Tabletti on nyt latauksessa ja kun se saavuttaa täyden tilan, niin silloin minä nappaan sen ja alan näpyttelyn. Siinä on toki kosketusnäyttö, johon olen tutustunut puhelimenkin kautta. Viestien kirjoitus sujuu paljon paremmin kosketusnäytöllä kuin vanhanaikaisella tavalla. Tänään en ole tehnyt mitään käsitöitä, kun seurailen nyt verenpainettani, koska on uusi lääke. Mutta parin kuukauden kuluttua me nousemme pilvien yläpuolelle ja siellä voin kirjoitella tablettiini muistoja matkasta. Sitten tulee 5 tunnin paussi seuraavassa kohteessa, joten sielläkin voin olla yhteydessä läheisiini tabletillani. Näinhän se kuluu pitkältä tuntuva aikakin, kun on jotain mielekästä tekemistä.
Mutta nyt toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja levollista viikonloppua!
Tänään on keskiviikko ja 16. päivä tammikuuta. Pakkasta on -6 ja välillä on leijaillut hienonhienoja hiutaleita taivaalta alas. Mutta tällä hetkellä näyttää, että aurinko yrittää putkahdella tuolta pilvien raosta ulos. Tänään ei taas pääse uloskaan, joten mietitäänpäs hiukan näitä moninaisia ajatuksia ja mietteitä ja haaveita, mitä minulla on tämän vuoden iloksi.
Mutta nyt juuri tulee mieleeni ajat monta, monta kymmentä vuotta sitten. Minä synnyin merikaupungissa ja siksi kai kaipaankin niin kovin merta. Siitä ajasta en tosin muista paljon mitään eikä ole enää ketään, jolta voisin kysyä asioista. Mutta sen muistan ainakin, että syntymäkaupunkini oli pieni satamakaupunki Suomen etelärannikolla Suomenlahden rannalla. Siellä asuin onnellisena ensimmäiset 7 vuotta, jolloin aloitin myös koulun. Minun olikin helppoa mennä kouluun, kun osasin jo lukea aivan suoraan. Luin kuulemma jopa Helsingin Sanomia, vaikka olin tuolloin vasta 5 vuotias, kun opin lukemaan. Mutta sitten muutimme pääkaupunkiin ja sitten vielä Kouvolaan, jossa kävin koulut. Kouvolassa sain viettää rauhallista lapsen ja nuoren elämää. Meitä asui samassa talossa paljon samanikäisiä lapsia, joiden kanssa leikimme piilosta, nuolipiilosta, kahtatoistatikkua, kirkonrottaa jne. Siellä oli kaikenlaista puuhaa kesät ja talvet. Talvella teimme lumilinnoja ja siellä istuimme ja poltimme kynttilää. Pihalle teimme myös liukumäen ja sitäkin oli hauska lasketella. Keväällä oli jo kiire pestä pyörä, jolla pääsin ajelemaan pitkin ja poikin. Se oli sitä ihanaa huolista vapaata aikaa, mitä nykyajan lapsilla ei taida olla. Silloin leikimme paljon kotileikkiä ja meillä oli nuket ja vaunut ym. Nykyään lapset saavat jo syntymälahjaksi tietokoneen ja kännykän.
Maailma menee eteenpäin kovaa vauhtia ja niin menee elämäkin, jos siitä ei huolehdi tarpeeksi.
Mutta tämä elämäni kertomus, joka on täyttä totta, jatkuu taas seuraavalla kerralla.
Nyt toivottelen teille kaikille oikein mukavaa päivän jatkoa ja pitäkää itsestänne ja toisistanne hyvää huolta!
