22.2.2018

22.2.2018
Danny

sunnuntai 30. syyskuuta 2007

Yyterin kauneutta 30.9.2007
Syksyn ruskaa ja sieniä

Surulliset tuulet

Surulliset tuulet puhalsivat viime keskiviikkona meidän ylitsemme ja sydämemme itkee jatkuvasti. Meidän kultainen Rosalindamme otettiin pois viime keskiviikkona eli 26.9.2007 11 vuotta ja 4 kuukauden ikäisenä. Hänellä oli kuumetta sekä kohtu-ja munasarjatulehdus ja vaikea diabetes. Ja vaikka hänellä oli vahvimpia lääkkeitä tulehdukseen, niin se ei enää auttanut. Hän hengitti jo hyvin raskaasti, joten lähtö oli lähellä. Meidän on vain sopeuduttava tämänhetkiseen olotilaamme ja olla mahdollisimman luonnollisesti Justinan ja Unelman kanssa.
Mutta me tiedämme, että Rosalindalla on nyt hyvä olla yhdessä parhaan ystävänsä Cindyn kanssa. Mutta meidän surumme jatkuu sydämissämme ja kaipaus on kova mollempia menetettyjä kohtaan.
Tänään aamulla oli sumua, mutta värikkäät syksyn puut antavat kaikelle harmaudellekin iloisen sävynsä. Luonto on niin kaunista ja jokainen vuodenaika on omalla tavallaan kaunis.
Viimenkin saimme läppärinkin toimimaan ilman piuhoja, uten kuuluukin, mutta emmehän mekään voi kaikkea tietää. Mutta nyt kuitenkin tämä jo toimii ja on erittäin hyvä.
Huomenna alkaa loma ja silloin annamme jälleen huonekaluja pois, koska lähtö Brasiliaan voi tulla sitten ensi kesäkuun jälkeen milloin tahansa, ottaen huomioon, että Justina ja Unelmakin ovat jo 10 vuotiaita tällä hetkellä. Huomenna siis laitamme taas paikkoja uuteen uskoon ja katsomme, mitä otamme mukaamme ja mitä annamme pois. Ensi keväänä viimeistään aion myydä oman hääpukuni, sillä turhaan minä sitä mukanani vien aavan meren tuolle puolen.
Niin, siellä meitä odottaa ihana elämä yhdessä ystäviemme kanssa, jotka myös rakastavat musiikkia, kuten mekin.
Siispä, joka päivä meidän ajatuksemme on jo Brasiliassa uima-altaan ääressä tuoretta mehua ja hedelmiä nauttien.
Mutta nyt on aika jälleen lopettaa, koska minun pitää levätä nyt paljon, sillä olen taas antibioottikuurilla ja se ei ole mitään helppoa.
Aurinko alkaa loistaa ja poistaa harmauden, joten lopetan tällä kertaa ja seuraavalla kerralla taas enemmän. Aurinkoisia syksyn päiviä kaikille!

maanantai 24. syyskuuta 2007

sydämeesi aurinko talleta, niin pimeinkin päivä on valoisa

Aamu valkeni aurinkoinen ja hieman tuulinen. Puut hehkuvat loistavissa väreissään ja tuovat iloa ihmisten sydämiin. Rosalindan insuliinin antaminen on onnistunut aika hyvin ja hän pitää päätään paikoillaan tarpeellisen ajan. Unelma, jolla on ollut diabetes jo yli vuoden, osaa itse tulla ensin minun luokseni ja sitten menemme yhdessä siihen paikkaan, jossa lääke on aina annettu ja se onnistuu erittäin hyvin.Mutta nyt elämme näin päivän kerrallaan ja nautimme jokaisesta hetkestä, jonka saamme karvakuonojemme kanssa viettää. Tiedämme molemmat, että tulee hetki, että heistä on luovuttava ja se tulee olemaan hyvin raskasta. Me rakastamme heitä niin paljon.
Mutta onneksi olemme saaneet olla heidän kanssaan jo Rosalindan 11 vuotta ja Justinan ja Unelman 10 vuotta. Siihen aikaan on mahtunut hyvin paljon iloa, siis enemmän iloa kuin surua, koska he ovat olleet niin terveitä tähän asti.
Mutta mitä teemme sen jälkeen kun heitä ei enää ole?

No, meillä on tulevaisuuden suunnitelma jo valmiina. Me muutamme Suomesta Brasiliaan ja siksi olemme latautuneet jo ajatukseen, että karvakuonoja ei ole ja meidän uusi kotimaamme tulee olemaan Brasilia. Olemme antaneet pois jo paljon kaikenlaista mm. kukkia, kirjoja, huonekaluja ym. tavaraa, joita emme aio ottaa mukaamme aavan meren tuolle puolen. Meitä ei jää tänne kaipaamaan ketään, sillä lapset ovat jo aikuisia ja he pääsevät luoksemme, milloin itse ehtivät.
Olemme jo katselleet talojakin sieltä ja kyllä siellä on paljon kauniita taloja uima-altaineen ja hedelmätarhoineen. Meillä on erittäin hyvä ystävä, jo 45 vuoden takaa, joka auttaa meitä talon katsomisessa ja muutoinkin neuvoo meitä alkuun pääsemisessä. Meillä on yhteiset harrastukset, nimittäin musiikki, joka on meidän sydäntä lähellä. Siellä me saamme soitella kaikki yhdessä ja sitten nauhoitamme ja teemme elokuvaksi ja lähetämme tänne Suomeen ystävillemme.
Mutta nyt elämme vielä täällä kylmässä Pohjolassa ainakin ensi kesään asti, jolloin meillä on mahdollisuus saada pysyvä oleskelulupa uuteen lämpimään kotimaahamme.
Mutta nyt on jälleen tullut aika sanoa hyvää yötä kaikille ja kauniita unia!

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Syksyn ruskaa, elämän tuskaa

Onpa kulunut pitkä aika, kun viimeksi olen tänne jotain naputellut. Mutta minulla on ollut monta hyvää syytä siihen. Olen ollut kipeänä ja flunssassa ja sitten saimme tietää, että yksi koiristamme on sairastunut diabetekseen. Se oli jälleen erittäin raskas isku meille, vaikka meillä on jo yksi koira, jolla on diabetes. Mutta silti! Eipä ole helppoa aina antaa kaksi kertaa päivässä insuliinia ensin toiselle ja sitten toiselle. Mutta nyt olemme jo viikon ajan sitä tehneet ja olemme saaneet huomata, että päivä päivältä siihenkin asiaan tottuu ja se menee sitten loppujen lopuksi jo rutiinilla. Toki isommalle koiralle on aina vaikeampaa pistää insuliinia kuin pienemmälle koiralle. Mutta elämäähän tämä vaan on ja elämään kuuluu iloa ja surua.
Nyt on alkanut jo syksy ja se näkyy jo puissa erittäin värikkäinä väriläiskinä. Siellä on vihreän seassa keltaista ja punaista. Se on merkki syksyn saapumisesta. Mutta aina syksyn jälkeen tulee sitten talvi ja pakkaset ja lunta ja liukkaat kelit. Talven jälkeen luonto alkaa heräämään jälleen eloon, kuten me pohjoismaalaisetkin täällä kylmässä pohjolassa, kun aurinko alkaa pilkistää taivaalla meillekin. Keväällä luonto puhkeaa kukoistukseensa ja sitten tulee taas kesä ja odotukset ovat jokaisella, että kesä olisi lämmin. Niin, me kaipaamme täällä kylmässä pohjolassa lämpöä ja aurinkoa ja auringostahan me saamme D-vitamiiniakin.
Niin, tuli tässä tehtyä samalla tietokoneremonttiakin. Me vaihdoimme kaksi minun tietokonettani läppärikäppäriin, jolla on erittäin hyvä kirjoittaa. Toki me jätämme vielä yhden tietokoneen elokuvan tekoa varten, sillä se on erittäin tärkeää meille molemmille. Me nauhoitamme ensin musiikkiamme ja sitten viemme sen tietokoneelle ja siellä minä editoin ja valmistelen siitä elokuvan ja sitten tietokone tekee sen elokuvan dvd:lle ja me poltamme sitä sitten monille hyville ystävillemme ja ystävämme ovat olleet hyvin tyytyväisiä. Sehän on meille hyvin tärkeää, että ystävämme tulevat iloisiksi nauhoistamme.

Nyt lopetan taas tältä päivältä ja jatkoa seuraa aina kun ehdin tähän istahtamaan.
Hyvää yötä kaikille laulun sanoin "Joutuin vain nyt Nukku-Matin luo...