Tällä viikolla on tapahtunut niin järkyttävä asia, että siltä ei voi ummistaa silmiään varmaan kukaan. Itse järkytyin, kun luin netistä, että jälleen on koulusurma tapahtunut. Vajaa vuosi sitten oli Jokelassa koululainen ampunut oppilaita ja henkilökuntaa. Ja nyt sama toistui ja tämä ampuja ampui luokkatovereitaan ja tenttiä valvovan opettajan ja viimeiseksi itsensä. Mutta mikä on se syy, joka saa nuoret ihmiset tappamaan silmittömästi toisiaan ja itsensä? Olen todellakin järkyttynyt kaikkien puolesta, vaikka en heitä ketään henkilökohtaisesti edes tunne. Nyt etsitään syyllistä? Ja tietenkin ampujan omasta perheestä? Minusta se on väärin! Olen sydämestäni pahoillani tämän ampujan perheen puolesta myös kuten kaikkien uhrien omaisten, sillä tällainen tapaus ei unohdu varmasti koskaan. Mutta elämä jatkuu ja on jatkuttava, vaikka tuntuisi kuinka raskaalta nousta aamulla ylös. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta minä ainakin toivon, että tällainen ei enää toistuisi missään päin maailmassa.
Mutta nyt on syyskuun loppua ja vaahterat, haavat ja lehmuksetkin vaihtavat väriään ja toiset ovat puna-oransseja ja toiset keltaisia. Koivuissa on keltaisia lehtiä ja paljon on karissut jo maahankin. Siispä tänne Pohjolaan saapuu pian kylmä talvi myrskyineen ja pakkasineen ja lumituiskuineen. Voi, miten kaipaankaan Brasilian aurinkoon ja lämpöön!
Tänään saimme molemmat uudet, upeat lasit, joten nyt näkee maailmankin erilaisena ja erottuu puiden lehdetkin paremmin kuin ennen.
Me olemme hyvin viihtyneet täällä Onnenpesässä ja niin on karvakuonotkin, jotka on juuri trimmattuja.
Olen kutonut itselleni pitsisukkia ja samalla villatakkia, joten menen nyt jatkamaan ja toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa syksyn jatkoa ja ihailkaa luontoa, joka hehkuu värikylläisyydessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti