Tänään aamu aukeni hyvin hämäränä ja harmaa pilviverho peittää sinisen taivaan. Tuntuu masentavalta ajatella, että päivät pimenevät joka päivä enemmän ja enemmän. Joka puolella on vain harmaata ja hämärää. Mutta mitä ajatuksia herättää joulun tulo täällä Suomessa, jossa on tapahtunut koulusurmiakin jo kaksi vuoden välein? Miten ottavat joulun vastaan he, joiden lapset ovat olleet surmaajina koulussaan? Entä he, joiden lapset ovat menehtyneet liian varhain? Heitä kaikkia minäkin tässä juuri ajattelen ja pohdin, että jos tämä olisi omalla kohdallani. Se tuntuu raskaalta ja varsinkin nyt, kun joulu lähenee ja joulu, joka pitäisi olla ilon juhla, Jeesuksen syntymäjuhla. Toivon todellakin koko sydämestäni, että te kaikki läheisenne menettäneet jaksaisitte elää niin, että ette syytä itseänne mistään. Nämä tapahtumat eivät ole teidän vanhempienne syytä eikä kenenkään muunkaan. Näin vain piti heidän kohdallaan tapahtua! Mutta toivottavasti ei enää tule uusia koulusurmia tapahtumaan ja toivon, että tästä oppii jokainen ihminen. Autetaan ja tuetaan toinen toisiamme, niin kaikilla olisi hyvä olla.
Ja mitä merkitsee joulu meidän kohdallamme? Se merkitsee hiljaisuutta ja rauhaa ja mukavaa yhdessäoloa. Lapset ovat aikuisia, joten heillä on omat tapansa viettää joulua ja meillä taas omamme. Tosin kaipaamme kovin Brasiliaan ystäviemme luokse ja sinne pian pääsemmekin.
Mutta nyt toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää päivän jatkoa ja iloista ja hyvää mieltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti