Se oli silloin...se oli silloin...

Tänään on  jo perjantai ja viikonloppu edessä. Ulkona sataa ja on vain +2 astetta lämmintä ja tuuli on kolea. Ihmisiä ei paljon näy ulkona näin sateella ja koti on aina paras paikka, sillä siellä on lämpöä ja rakkautta. Sade tekee hyvää kasvillisuudelle. Kun aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, niin se antaa eloa kasveillekin.
Mitenkähän esimerkiksi Afrikassa asustelevat ajattelevat muiden elämästä? Vai ovatko he niin syventyneitä omaan elämäänsä, että eivät aina tiedäkään, mitä maapallon toisella puolella tapahtuu. Siellä he vain savimajoissa asustelevat onnellisina ja hakevat vettä pitkiäkin matkoja ja kantavat päänsä päällä. Minusta se on hienoa katseltavaa, kun joku ihminen pystyy kantamaan päänsä päällä painavia vesiruukkuja. Ja muutenkin he ovat hyvin suoraselkäisiä, kun oikein syventyy ajattelemaan.
Eilinen ilta muodostui meillä tosi ihanaksi, kun saimme viestin Brasiliasta hyvältä ystävältämme ja saimme jutella hänen kanssaan tietokoneen välityksellä. Se antoi taas uskoa ja voimia lisää. Minä hyvin monet kerrat kiitän Taivaan Isää, että olen saanut niin hyvän miehen ja niin hyviä ystäviä. He ovat todellakin aarteita, joita löytyy harvoin. Ja jälleen tuli kova kaipaus näitä ihania ihmisiä kohtaan ja toivomme ja uskomme, että vielä pääsemme heitä tapaamaan jonain päivänä, sillä se on suurin tavoitteemme.
Tänään ajattelin hieman katsella lankojani ja suunnittelin, että alkaisin kutoa sukkia harmaasta villalangasta, sillä villasta tulee niin lämpöisiä sukkia. Olen kutonut jo 12 paria sukkia, mutta vielä pitää kutoa lisää, kun me tarvitsemme niitä joka päivä.
Sitten menen aina ennen ruokailua juoksumatolle ja se tekee todellakin hyvää ja aionkin käydä siinä nyt säännöllisesti kaksi tai kolme kertaa päivässä. Silloinkin kun ulos ei jaksa mennä, niin minä hyppään vain juoksumatolle ja liikuntaa tulee ja kilot karisee.
Meidän pitää tänään taas soitella, jotta osaamme sitten soittaa ne paremmin, kun hieman harjoittelee etukäteen. Minä en osaa soittaa hyvin, sillä en ole saanut mitään ohjausta muuta kuin kouluaikana opettelin nuotit. Mutta ainakin minä yritän soittaa ja toivon, että heillä, joille lähetämme dvd:n, olisi todellakin hauskaa ja tulisi hyvä olo.
Lopuksi toivon, vaikka ulkona sataa vettä, että meidän kaikkien sydämissämme paistaa aina aurinko. Ja toivon kaikille rauhallisia päiviä ja unia ja enkeleitä joka askeleella.

Tänään on tiistai ja 20. päivä huhtikuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lentokoneet surraavat korkeuksissa. Asteita on +6, mutta tuuli on kova eikä mikään suvituuli.
Kello rientää ja minun pitää piakkoin lähteä niska-hartiahoitoon. Toivottavasti en nyt tulisi niin kipeäksi kuin viimeksi. Eilen saimme nauhoitettua onnittelumme ystävillemme Brasiliaan. Se oli hyvä asia se!
Lauantaina pääsen kampaajalleni ja otan permiksen ainakin. Mutta se jää sitten nähtäväksi, tuleeko väripläjäys päähäni vai eikö tule. Siksipä en voi vielä valita puuvillalankaakaan villatakkiani varten, kun en tiedä minkäväriset hiukseni tulevat olemaan.
Mutta tämä olikin vain tällainen pikainen päivtykseni, joten toivotan teille kaikille oikein mukavaa ja iloista ja aurinkoista tiistaipäivän jatkoa! Nauttikaa pienistäkin asioista, jotka teille on annettu!