22.2.2018

22.2.2018
Danny

keskiviikko 18. huhtikuuta 2007

Tuulta ja aurinkoa


Tuulta ja aurinkoa on ollut tänäänkin. Eilinen päivä oli hieman lämpöisempi kuin tänään. Eipä se kesä tullutkaan, vaikka näytti niin lupaavalta, kun oli muutamia lämpöisiä päiviä. Mutta eihän tänne pohjoiseen edes voisi tulla kesää vielä huhtikuussa. Mutta pian on jo toukokuu ja silloin voisi jo kesä ollakin ja lämpimiä päiviä ja öitäkin. Mutta kyllähän se kesä tulee, sillä eipä ole koskaan jäänyt tulemattakaan. Sitten kun on helteitä, niin sanotaan, että voi, voi, kun tämä kuumuus jo loppuisi. Jotenkin tuntuu, että meille ihmisille ei ole mikään hyvä! Olen miettinyt monesti, miten esimerkiksi Afrikassa ihmiset ovat onnellisia ja tyytyväisiä siihen, mitä heillä on, vaikka varmaankin siellä on sateetonta aikaa paljonkin ja vilja ei kasva tai sitten sataa liikaa ja viljelykset tuhoutuvat. Miten he tulevat toimeen siellä? He ovat onnellisia siitä, mitä heille on annettu. Heillä on perheet ja suku hyvin läheisiä ja he tekevät kaikki yhdessä ja hoitavat eläimet, lapset, ruuanlaiton jne. Meillä on täällä hienot asunnot ja muotivaatteita ja aina pitää ostaa vaatteitakin lisää, vaikka niitä ei juurikaan ehdi edes käyttämään. Jos minä olisin nuori, niin toteuttaisin unelmani ottaa orpo adoptiolapsi Afrikasta ja antaa hänelle tai heille hyvä koti ja rakkautta.
Mutta nyt palaan taas todellisuuteen ja kylmään Pohjolaan. Villakoiramme, joita on kolme, nukkuvat jalkojeni juuressa tyytyväisinä syönnin ja lenkin jälkeen. Jonain päivänä menemme joen rantaan kävelemään ja otamme mukaamme papanoita, joita kaikki karvakuonomme ovat tottuneet makupaloinakin syömään ja ulkonahan ne maistuvatkin parhailta.
Villakoiramme nimet ovat Rosalinda, joka on vanhin 11 vuotta ja on keskikokoinen villakoira, sitten on siskokset Justina ja Unelma 10 vuotiaita ja ovat toy villakoiran pentuja, vaikkakin isokokoisia.
Menetimme heidän emonsa yli vuosi sitten eli vuonna 2006 ja hän oli silloin 11 ja puoli vuotias. Nyt hänen uurnansa on kirjahyllyn päällä ja niin tulee olemaan kaikkien muidenkin uurnat ja kulkevat mukanamme, missä ikinä olemmekin. Koiramme ovat meille hyvin tärkeitä ja toivommekin, että he saisivat olla kanssamme vielä pitkään.
Tässäpä oli taas tämän illan mietteitä, joita pohdiskelin ja laitoin tännekin muille mietittäväksi.

1 kommentti:

Timo kirjoitti...

Koiramme eivät juurikaan välitä säätilan vaihteluista, vaan lähtevät aina iloisina lenkilleen!