Tänään on jo taas keskiviikko ja olen nyt kirjoitellut blogiini viikon ajan ja minusta tämä tuntuu tosi mielenkiintoiselta, joten ajattelin todellakin jatkaa kirjoittamista.
Eilen oli aurinkoinen päivä, mutta tänään on harmaata kaikkialla ja yhtenäinen pilviverho peittää sinisen taivaan. Eilen tutkiskelin materiaalia tähän blogiini ja sain kerättyä niitä aivan tarpeeksi.
Ajatukseni palaa yhä uudelleen ja uudelleen Brasiliaan, jonka tunnen jo nyt toiseksi kotimaakseni.
Siellä haluaisin viettää loppuelämäni yhdessä mieheni ja hyvien ystäviemme kanssa. Uskon,
että ilmastokin olisi oikein hyvä minun astmalleni ja diabetekselleni olisi myös oikeaa ravintoa vihanneksia ja hedelmiä. Brasiliassa on lähes joka talon pihalla uima-allas ja jalkapallokenttä.
Siellä on myös useimmat talot rakennettu kivestä ja useimmissa taloissa on iso ja pitkä terassi, joka kiertää ympäri talon. Terassin päällä on pitkä lippa, joka estää hyvin auringon paisteen pääsemästä sisään. Monissa taloissa on myös ilmastointi, koska kesäaikana siellä on kuumaa, vaikka kuitenkin aina välillä satelee, joka toki raikastaa ilmaa.
Brasilian maaperä on myös sikäli hyvä, että siellä ei ole maanjäristyksiä eikä tsunameja, mutta ei myöskään terrorismia. Maaperä on myös hyvin kumpuilevaa, vaihtelevaa maastoa. Siellä on myös kauniita kasveja ja varsinkin sademetsissä on hyvinkin tiheää liikkua ja siellä on myös paljon vaarallisia eläimiä. Muutoin siellä ei eläimet häiritse elämän kulkua. Siellä on monia huoneita ja kaikissa makuuhuoneissa on oma kylpyhuone, mikä on minusta erittäin hyvä idea.
Ja ainakin ystävämme talo oli aivan mahtava ja samoin piha- ja puutarha-alue. Mutta siellähän on hyvä kasvattaa kukkia ja vihanneksia, kun on aina tarpeeksi lämmintä. Ja kesäaikana, kun siellä on jopa+35 astetta, niin kuitenkin aina välillä satelee, joten se on kasveillekin hyvin
suotuisaa, että on lämpöä ja kosteutta.
Brasilian luonto on kaunista, mutta myös linnut ovat kauniita ja värikkäitä ja laulu on
mahtavaa.
Muistan, miten täällä Suomessakin
muuttolintujen tulo aikana on lintujen liverrys kuin Sibeliuksen konsertti. Sain kuunnella
ja ihailla muuttolintujen levähdyspaikan lähellä, miten mahtavaa voi olla erilaisten lintujen
sirkutus juuri keväällä.
Eilen näkyi ihmisiä ulkona, mutta tänään, kun on pilvistä, niin ei juurikaan ketään näy.
Tällaista Brasilian ihailua tällä kertaa, koska ajatukseni ovat jatkuvasti siellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti